Kohta oli ilmeistä, että alus aikoi laskeutua maihin, sillä se lensi parhaillaan hitaissa ympyröissä heidän kohdallaan, painuen jokaisella sirolla kaarroksella yhä alemmaksi.
"Se on Thuria", kuiskasi eräs dusarilainen. "Tuntisin sen holvien pimeydessäkin kymmenien tuhansien muiden alusten joukosta."
"Oikeassa oletkin!" huudahti Vas Kor, joka oli tullut kannelle. Sitten hän luikkasi:
"Kaor, Thuria!"
"Kaor!" kuului pian vastaus ylhäältä lyhyen hiljaisuuden jälkeen. "Mikä laiva?"
"Kuljetusristeilijä Kalksus, Dusarin Vas Kor."
"Hyvä!" kajahti ylhäältä. "Onko laivanne viereen turvallista laskeutua?"
"Kyllä, aivan lähelle ylihangan puolelle. Odota, me valaisemme!" Hetkistä myöhemmin laskeutui pikku alus aivan Kalksuksen viereen, ja viimeksimainitun valot sammutettiin heti sen jälkeen uudelleen.
Useita olentoja näkyi liukuvan Thurian laidalta maahan ja astelevan Kalksusta kohti. Aina epäluuloisina dusarilaiset olivat valmiina ottamaan tulijat vastaan ystävinä tai vihollisina, riippuen siitä kummiksi he lähemmin tarkastettuina osoittautuisivat.
Carthoris seisoi aivan kaidetangon vieressä valmiina liittymään tulokkaihin, jos he sattumalta olisivat heliumilaisia, jotka yrittäisivät rohkealla sotajuonella vallata tämän yksinäisen dusarilaisen laivan. Hän oli itsekin ollut johtajana sellaisilla retkillä ja tiesi, että se nytkin saattoi olla varsin mahdollista.