"Jonkun jedin täytyy kuolla, ennenkuin uusi voidaan nimittää", hän esteli.
"Jedejä on kuollut ennenkin", ärähti Vas Kor. "Sinun ei varmastikaan ole vaikea löytää sellaista jediä, josta et pidä, Astok — on paljon niitä, jotka eivät pidä sinusta."
Vas Kor alkoi jo käytellä nuoreen prinssiin nähden saamaansa valtaa. Pian Astok huomasi ja ymmärsi apurissaan tapahtuneen selvän muutoksen. Hänen vennoissa, turmeltuneissa aivoissaan syntyi ovela suunnitelma.
"Kuten sanot, Vas Kor!" huudahti hän, "Sinusta tulee jed, kun teko on tehty." Sitten hän jatkoi itsekseen: "Eikä minun sitten ole vaikea löytää jediä, josta en pidä."
"Milloin palaamme Dusariin?" tiedusti ylimys.
"Heti", vastasi Astok. "Suoriutukaamme matkalle — sinua ei kai mikään pidätä täällä?"
"Olin aikonut lähteä huomenaamulla ja Dusariin palatessamme ottaa mukaan rekryytit, joita viertoteiden dwarit ovat koonneet minua varten."
"Antaa rekryyttien odottaa", virkkoi Astok. "Tahi vieläkin paremmin, tule sinä Dusariin Thuriassa ja jätä Kalksus keräämään rekryyttejä!"
"Niin", myönsi Vas Kor, "se on parempi suunnitelma. Tule! Minä olen valmis." Hän nousi seisomaan seuratakseen Astokia tämän alukseen.
Ilmanvaihtotorven ääressä kuunteleva mies kohosi pystyyn hitaasti kuin vanhus. Hänen kasvonsa olivat vääntyneet ja pingoittuneet ja niiden vaalea kuparinväri oli käynyt kalmankalpeaksi. Thuviaa odotti kuolema! Ja hän oli avuton torjumaan turmaa. Hän ei edes tietänyt missä häntä pidettiin vankina.