Keskustelijat nousivat pian kannelle. Turjun, panthan, hiipi lähelle hytteihin vievää ovea, ja hänen jäntevät sormensa puristivat lujasti tikarin kahvaa. Voisiko hän surmata heidät molemmat, ennenkuin hänet nujerrettaisiin? Hän hymyili. Ollessaan nykyisessä sieluntilassaan hän kykenisi surmaamaan kokonaisen utanin vihollisiaan.
Nyt he olivat melkein hänen kohdallaan. Astok puhui parhaillaan.
"Ota mukaan pari omia miehiäsi, Vas Kor!" hän kehoitti. "Thurialla on miehistöä liian vähän; lähdimme niin äkkiä."
Panthanin sormet heltisivät tikarin kahvasta. Nopeajärkisenä miehenä hän oivalsi, että hänelle kenties tarjoutuisi tilaisuus päästä Ptarthin Thuvian avuksi. Hänet voitaisiin valita toiseksi seuraamaan murhaajia, ja saatuaan tietää, missä vanki virui, hän voisi toimittaa Astokin ja Vas Korin pois tieltä yhtä hyvin kuin nytkin. Jos hän tappaisi heidät, ennenkuin oli saanut tietää, mihin Thuvia oli piilotettu, merkitsisi se yksinkertaiset sitä, että hän jättäisi neidon saamaan surmansa muiden kädestä. Sillä ennemmin tai myöhemmin saisi Nutus tietää hänen olinpaikkansa, ja Nutus, Dusarin jeddak, ei voinut jättää häntä henkiin.
Turjun sijoittui Vas Korin tielle, ettei tämä voisi olla häntä huomaamatta. Ylimys herätti kannella nukkuvat miehet, mutta aina keksi tuntematon panthan, jonka hän oli pestannut samana päivänä, keinoja pysytelläkseen etualalla hänen näkyvissään.
Vas Kor puhutteli alapäällikköään, antaen tälle määräyksiä Kalksuksen viemisestä Dusariin ja rekryyttien kokoamisesta. Sitten hän viittasi kahdelle aivan padwarin vieressä seisovalle sotilaalle.
"Te kaksi seuraatte meitä Thuriaan", hän määräsi, "ja ilmoittaudutte aluksen dwarin käskettäviksi."
Kalksuksen kannella oli pimeätä, joten Vas Kor ei kunnolleen nähnyt valitsemiensa miesten kasvaja. Mutta sillä seikalla ei ollut mitään merkitystä, sillä hehän olivat vain tavallisia sotilaita, joiden tuli olla apuna tavallisissa tehtävissä aluksella ja taistella tarvittaessa.
Toinen näistä kahdesta oli Kar Komak, jousimies. Toinen ei ollut
Carthoris.
Heliumilainen oli mielipuolena raivosta. Hän tempasi tikarin varustuksistaan; mutta Astok oli jo ehtinyt poistua Kalksukseen kannelta, ja hän tiesi, että ennenkuin hän pääsisi käsiksi prinssiin surmattuaan sitä ennen Vas Korin, surmaisivat hänet dusarilaiset sotilaat, joita nyt tungeksi kannella. Ja jos näistä kahdesta miehestä jompikumpi jäisi henkiin, niin Thuvia oli yhtä suuressa vaarassa kuin jos molemmat eläisivät — hänen täytyi saavuttaa molemmat.