Nyt hän oli jo melkein ovella. Se oli käytävän seuraavan mutkan takana.
Ei, he eivät olleet vielä poistuneet huoneesta. Ilmeisesti pidätti Vas
Kor yhä heliumilaista!
Astok voi tuskin pidättyä virnistämästä ajatellessaan, kuinka ovelasti hän oli saanut ylimyksen petetyksi ja samalla kertaa päässyt hänestä eroon. Mutta kääntyessään mutkasta hän joutui vastakkain ruskeatukkaisen, vaaleaihoisen jättiläisen kanssa.
Tämä ei pysähtynyt kyselemään hänen tulonsa syytä, vaan karkasi pitkä miekka kädessään hänen kimppuunsa, niin että Astokin oli väistettävä kymmenkunta vaarallista iskua, ennenkuin voi livahtaa tiehensä ja paeta kiertoportaita alaspäin.
Hetkisen kuluttua ilmestyivät Carthoris ja Thuvia salakammiosta käytävään.
"Onko kaikki hyvin, Kar Komak?" tiedusti heliumilainen.
"Olipa onni, että jätit minut tänne, punainen mies", selitti jousimies. "Juuri äsken yllätin erään, joka näytti kovin kiihkeästi pyrkivän tälle ovelle — se oli hän, jota nimitetään Astokiksi, Dusarin prinssiksi."
Carthoris hymyili.
"Missä hän nyt on?" hän kysyi.
"Hän pääsi pakoon ja juoksi tuonne alaspäin", vastasi Kar Komak.
"Sitten meidän on kiiruhdettava!" huudahti Carthoris. "Hän tuo vartioston kimppuumme."