Jos Carthoris olisi täsmälleen tietänyt, missä sotaakäyvien kansojen laivastot olivat, niin hän olisi viipymättä kiiruhtanut sinne, sillä kun Thuvia palautettaisiin isälleen, olisi rauhan syntymisestä mitä parhaat toiveet.
He olivat lentäneet puolet matkasta näkemättä ainoatakaan sotalaivaa. Sitten Kar Komak kiinnitti Carthorisin huomiota kaukana olevaan alukseen. Se lepäsi laajan kuivuneen merenpohjan keltaisella sammalella, jonka yläpuolella Thuria kiiti.
Aluksen ympärillä näkyi parveilevan ihmisiä. Voimakkaalla kaukoputkella heliumilainen erotti, että ne olivat vihreitä sotilaita, jotka yhä uudelleen hyökkäsivät haaksirikkoisen ilmalaivan miehistön kimppuun. Aluksen kansallisuudesta hän ei niin kaukaa voinut saada selvää.
Heidän ei tarvinnut muuttaa Thurian suuntaa lentääkseen aivan taistelupaikan ylitse, mutta Carthoris ohjasi aluksensa muutamia satoja metrejä alemmaksi voidakseen nähdä selvemmin ja lähempää.
Jos alus oli ystävällisen kansan, ei hän voinut olla pysähtymättä ja suuntaamatta tykkejään sen ahdistajiin, vaikka hän ei katsonutkaan voivansa laskea maihin alustaan, jolla oli niin kallisarvoinen lasti, sillä eihän hänellä ollut tarjottavana avuksi muuta kuin kaksi miekkaa — minkä nojalla tuskin voisi panna vaaraan Ptarthin prinsessan turvallisuutta.
Tultuaan vahingoittuneen laivaa kohdalle he näkivät, ettei voinut kestää kuin muutamia minuutteja, ennenkuin vihreä lauma tunkeutuisi panssaroitujen rintasuojusten ylitse, ja tyydyttäisi hurjan verenhimonsa surmaamalla puolustajat.
"Olisi hyödytöntä laskeutua", selitti Carthoris Thuvialle. "Alus voi lisäksi olla dusarilainen — siinä ei ole merkkejä näkyvissä. Emme voi tehdä muuta kuin ampua vihreätä laumaa." Puhuessaan hän siirtyi tykin ääreen ja käänsi sen suun laivan kupeella hääriviä vihreitä sotilaita kohti.
Alhaalla olevasta aluksesta huomattiin Thuria ilmeisesti vasta silloin, kun sen ensimmäinen laukaus pamahti. Heti nostettiin sotalaivan keulaan vaakunalippu liehumaan. Ptarthin Thuvia pidätti henkeään ja vilkaisi Carthorisiin.
Vaakuna oli Kulan Tithin, Kaolin jeddakin — sen miehen, jolle Ptarthin prinsessa oli kihlattu!
Kuinka helppoa olisikaan heliumilaisen ollut jatkaa matkaansa ja jättää kilpakosijansa odottamaan kohtaloaan, jota oli mahdoton enää kauan torjua! Ei yksikään ihminen olisi voinut syyttää häntä pelkuruudesta eikä petollisuudesta, sillä Kulan Tith kävi sotaa Heliumia vastaan, ja lisäksi ei Thurialla ollut tarpeeksi väkeä viivyttämään vähäksikään aikaa kaikkien mielestä jo auttamattomasti menetetyn taistelun tulosta.