Mutta mitä teki Carthoris, Heliumin prinssi?
Tuskin oli heikko tuuli levittänyt vaakunalipun, kun Thurian keula suuntautui jyrkässä kulmassa maata kohti.
"Osaatko ohjata alusta?" kysyi Carthoris Thuvialta.
Neito nyökkäsi päätään.
"Koetan ottaa elossa olevat kaolilaiset alukseemme", jatkoi Carthoris. "Sekä Kar Komakin että minun on hoideltava tykkejä, sillä aikaa kun he tarttuvat nousuköysistöön. Pidä keula pyssytulta vastaan. Etupuolen panssarit kestävät sitä paremmin, ja samalla ovat potkurit suojassa."
Hän riensi kajuuttaan Thuvian ryhtyessä ohjaamaan. Hetkistä myöhemmin putosivat nousuköydet riippumaan Thurian pohjasta, ja aluksen kummastakin kupeesta laahautui kaksitoista lujaa, solmuista nahkahihnaa. Samalla kertaa näkyi keulassa merkki:
"Valmistautukaa nousemaan alukseemme!"
Kaolilaisen sotalaivan kannelta kajahti riemuhuuto. Carthoris, joka tällöin palasi kajuutasta, hymyili surumielisesti. Hän valmistautui tempaamaan kuoleman kidasta sen miehen, joka oli hänen ja hänen rakastamansa naisen välissä.
"Hoida vasenta keulatykkiä, Kar Komak!" komensi hän jousimiestä, mennen itse oikeanpuoliselle keulatykille.
Nyt he tunsivat vihreiden sotilaiden ammuksien terävät räjähdykset lujatekoisen Thurian panssaroituja kylkiä vasten.