Kar Komak kääntyi heliumilaiseen päin tuikea hymy huulillaan.
"Miksi taistelisimme?" hän huomautti. "Noin hirveätä ylivoimaa vastaan? On toinen keino — parempi keino. Näetkö?" Hän osoitti kannen alle vievien portaiden aukkoa kohti.
Vihreitä miehiä oli jo kourallinen päässyt Thurian kannelle, kun Carthoris vilkaisi lotharilaisen osoittamaan suuntaan. Näky, jonka hänen katseensa kohtasi, pani hänen sydämensä sykkimään riemusta ja huojennuksesta — Ptarthin Thuvia voi vielä pelastua! Sillä alhaalta tulvasi virtanaan jättiläiskokoisia jousimiehiä, tuimia ja pelottavia. Ne eivät olleet Tarion ja Javin, vaan jousimiesten odwarin jousimiehiä — rajuja, taistelunhimoisia sotilaita.
Vihreät sotilaat pysähtyivät hetkeksi hämmentyneinä ja ällistyksissään, mutta vain hetkeksi. Päästäen sitten kauhistuttavan sotahuudon he karkasivat näiden aavistamattomien uusien vihollisten kimppuun.
Nuolituisku pysähdytti heidän ryntäyksensä. Pian ei Thurian kannella ollut vihreitä villejä, muita kuin kaatuneet, ja Kar Komakin jousimiehet hyppivät aluksen laidalta maahan ahdistamaan siellä raakalaisia.
Utan toisensa jälkeen riensi esiin Thurian uumenista heittäytyäkseen onnettomien vihreiden miesten kimppuun. Kulan Tith ja hänen kaolilaisensa seisoivat silmät pystyssä ja sanattomina hämmästyksestä nähdessään näitä outoja, rajuja sotilaita tulvivan tuhansittain pienen aluksen sisuksista, mihin niitä ei hevin olisi voinut sopia yli viidenkymmenen.
Vihdoin eivät vihreät miehet voineet enää kestää ylivoimaisten vastustajiensa hyökkäystä. He alkoivat aluksi hitaasti peräytyä pitkin keltaista tasankoa. Jousimiehet ajoivat heitä takaa. Thurian kannella seisova Kar Komak vapisi kiihkosta.
Hän kiljui unholaan vaipuneiden aikojensa hurjaa sotahuutoa minkä keuhkot kestivät. Hän kajautteli rohkaisu- ja komentosanoja taisteleville utaneilleen, kykenemättä sitten miestensä hyökätessä kauemmaksi Thuriasta hillitsemään taistelu-intoaan.
Hän hyppäsi aluksen laidan yli maahan ja liittyi jousimiestensä jälkijoukkoon, rientäen muiden mukana kuivuneelle merenpohjalle ahdistamaan pakenevaa vihreätä laumaa.
Vihreät sotilaat olivat juuri katoamaisillaan muinaisen saaren muodostaman matalan kohoaman taakse länteen. Heidän kintereillään kiitivät menneen ajan nopsat jousimiehet, ja Carthoris ja Thuvia erottivat heidän joukostaan yhä lähemmäksi eturivejä tunkeutuvan Kar Komakin valtavan vartalon, joka heilutti korkealla aseenaan olevaa lyhyttä torkvasilaismiekkaa ja hoputti väkeään pakenevan vihollisen kimppuun.