Avoimista ikkunoista helkkyi ihania, hilpeitä säveliä, sillä marsilaiset ovat osanneet saada hermonsa ilman vastenmielistä, yrmeätä tunnetta sopeutumaan äkilliseen siirtymiseen unesta valveillaoloon, mikä useimmille Maan asukkaille on niin kovin vaikeata.
Ilmassa kiiti pitkiä, keveitä lentoaluksia, jotka, liikkuen kukin omalla tasollaan, välittivät kaupungin sisäistä matkustajaliikettä lukuisten lentoasemien välillä. Korkealle taivasta kohti kohoavia lentoasemia on rakennettu isoja, ulkolinjoilla kulkevia matkustaja-aluksia varten. Rahtilaivoilla on omat asemansa, jotka eivät ole niin korkeita, viidenkymmenen metrin korkuisia ja siitä alaspäin. Myöskään eivät lentokoneet saa kohota eivätkä laskeutua tasolta toiselle paitsi määrätyillä, rajoitetuilla alueilla, joilla vaakasuora lentäminen on kielletty.
Katuja peittävän, lyhyeksi leikatun nurmikon yläpuolella liikkui lentokoneita yhtämittaisina, vastakkaisiin suuntiin kulkevina jonoina. Enimmäkseen ne lensivät melkein nurmikon pintaa hipoen, nousten silloin tällöin ilmaan joko päästäkseen edellään olevan, hitaamman lentäjä sivuitse tai risteyksien kohdalla, jossa pohjois-eteläisellä liikenteellä on etusija ja länsi-itäisen on kohottava sen ylitse.
Useiden talojen katoilla olevista yksityisten lentovajoista sukelsi lentokoneita liikkuvaan jonoon. Iloisia jäähyväishuudahduksia ja erojaiskehoituksia sekaantui moottorien surinaan ja kaupungin hiljaiseen hälyyn.
Mutta vaikkakin liike oli vilkasta ja lukemattomia tuhansia ihmisiä hyöri sinne tänne, oli kaupungin yleisvaikutelma kuitenkin ylellinen mukavuus ja miellyttävä meluttomuus.
Marsilaiset inhoavat räikeätä, epäsointuista hälinää. Ainoat kovat äänet, joita he voivat sietää, ovat sotainen taistelun pauhu, aseiden kalahdukset, mahtavien ilmahirviöiden yhteentörmäys. Ja ne ovatkin heistä mitä suloisinta musiikkia.
Kahden leveän kadun risteyksessä Vas Kor laskeutui kadun tasolta maanalaisen radan asemalle. Pienen aukon suulla hän maksoi kyydin määräpaikkaansa parilla himmeällä, soikealla heliumilaisella rahalla.
Aukon toisella puolella liikkui jono esineitä, jotka Maan asukkaista näyttäisivät jättiläiskokoisen tykin kartiokärkisiltä, kaksi ja puoli metriä pitkiltä ammuksilta. Ne kulkivat kaikki hitaasti peräkkäin samassa uurteessa. Puolitusinainen palveluskunta oli auttamassa matkustajia "vaunuihin" ja ohjaamassa niitä määräpaikkoihinsa.
Vas Kor meni tyhjälle vaunulle. Sen kärjessä oli osoittajalla varustettu taulu. Hän asetti osoittajan erään Suur-Heliumissa olevan aseman kohdalle, aukaisi kuperan kannen, astui sisään ja kävi pitkäkseen pehmoiselle alustalle. Virkailija sulki kannen, joka meni lukkoon heikosti kilahtaen, ja vaunu lähti verkkaisesti jatkamaan matkaansa.
Pian se automaattisesti kääntyi toiseen uurteeseen ja katosi hetkisen kuluttua erääseen tummasuisen putkisarjan aukkoon.