"Sepä hyvä!" huudahti viimeksimainittu. "Olet varmaankin saanut tehdä työtä koko yön."
Sotilas nyökkäsi päätään.
"Anna minulle nyt ne heliumilaiset merkit, jotka valmistit joku päivä sitten!" käski Vas Kor.
Tehtyään sen sotilas auttoi päällikköään vaihtamaan varustuksiensa komeiden, jalokivillä koristettujen merkkien sijalle tavallisen heliumilaissotilaan yksinkertaisimmat korut ja samanlaiset kotipaikkaa osoittavat merkit kuin aluksen keulassa oli.
Vas Kor söi aamiaistaan lentokoneessaan. Sitten hän meni lentolaiturille, astui hissiin, joka vei hänet nopeasti alas kadulle, missä hän pian sekaantui varhaisena aamuhetkenä jokapäiväisiin askareihinsa kiiruhtavien työläisten tungokseen.
Kadulla eivät hänen sotilastamineensa herättäneet sen enempää huomiota kuin housut New Yorkin pääkadulla Broadwaylla. Kaikki marsilaiset miehet ovat sotilaita lukuunottamatta niitä, jotka eivät jonkin ruumiinvamman tähden kykene kantamaan aseita. Kauppamies ja hänen apulaisensa ovat ammattiaan harjoittaessaan puettuja kalahtelevaan sota-asuun. Jo koulupoikana, kohta sen jälkeen kun hän on saapunut melkein täysikasvuisena maailmaan lumivalkeasta kuoresta, joka on ollut hänen suojanaan viiden pitkän kehitysvuoden aikana, marsilainen pitää kupeellaan riippuvaa miekkaa niin tähdellisenä, että hänestä olisi ulkosalle lähteminen aseettomana yhtä vastenmielistä kuin Maan pojasta olisi kaduilla kuljeksiminen ilman housuja.
Vas Korin määräpaikka oli suuremmassa Heliumissa, johon pienemmästä Heliumista on linnuntietä matkaa noin satakaksikymmentä kilometriä. Hän oli ohjannut aluksensa viimeksimainittuun kaupunkiin, koska lentopatrullit eivät siellä olleet niin valppaita ja epäluuloisia kuin sisarkaupungissa, jossa jeddakin palatsi sijaitsee.
Astellessaan tungoksen mukana pitkin puistomaista valtakatua hän sai nähdä, kuinka elämä alkoi sykkiä heräävässä marsilaisessa kaupungissa. Asuntoja, jotka yöksi oli nostettu korkealle ohuiden metallipatsaitten varaan, laskettiin hiljaa maahan. Rakennusten vierustalla olevien tulipunaisten nurmikkojen kukkien keskellä löivät lapset jo leikkejään, ja sievät naiset pilailivat hilpeästi naapureidensa kanssa poimiessaan kukkia huoneita somistaviin maljakkoihin.
Barsoomilaisten hauska tervehdyssana "kaor" kaikui muukalaisen korvissa yhtä mittaa ystävien ja naapurusten ryhtyessä uuden päivän tehtäviin.
Vas Kor oli laskenut maihin hyvästi menestyvien kauppiaiden asumassa kaupunginosassa. Kaikkialla hänen ympärillään oli merkkejä ylellisyydestä ja hyvinvoinnista. Orjia liikkui kaikkien talojen katoilla tuoden upeita silkkivaippoja ja kallisarvoisia turkiksia tuulettumaan auringonpaisteeseen. Jalokivistä säihkyviä naisia loikoili jo näin varhain makuuhuoneiden veistokoristeisilla parvekkeilla. Päivemmällä he vetäytyisivät taaskin huoneiden turviin orjien järjestettyä vuoteet ja järjestettyä silkkiuutimia suojaksi auringonsäteitä vastaan.