Carthoris poistui salista, rientäen palatsiinsa.
Siellä pantiin orjat heti häärimään ja laittamaan kuntoon isännän matkavalmistuksia. Useita heistä puuhaili nopean lentokoneen kimpussa, jolla Heliumin prinssi kiitäisi Ptarthiin.
Vihdoin oli kaikki valmista. Vain kaksi aseistettua orjaa oli jätetty vahtimaan. Laskeva aurinko oli alhaalla taivaanrannalla. Pian kattaisi pimeys kaikki.
Toinen vahdeista, jättiläiskokoinen mies, jonka oikeassa poskessa oli ohut, ohimosta suupieleen ulottuva arpi, lähestyi toveriaan. Hänen katseensa oli suunnattu etäisyyteen toisen pään ylitse. Siirryttyään aivan tämän viereen hän kysäisi:
"Mikähän vieras alus tuo on?"
Toinen pyörähti vikkelästi katsomaan taivaalle. Tuskin hän oli ehtinyt kääntää selkänsä jättiläiseen päin, kun tämän lyhyt miekka upposi hänen vasemman lapaluunsa alitse suoraan hänen sydämeensä.
Päästämättä äännähdystäkään orja vaipui kuolleena permannolle. Murhaaja raahasi ruumiin ripeästi lentovajan pimeään nurkkaan, rientäen sitten takaisin lentokoneen luo.
Repustaan ottamalla sukkelatekoisella avaimella hän aukaisi itsetoimivan määräkompassin oikeanpuolisen taulun peitelevyn. Hetkisen hän tarkasteli sisuskoneistoa. Sitten hän pani taulun paikoilleen, siirsi osoittajaa ja otti taulun taaskin pois nähdäkseen, miten koneosien asento oli siirron johdosta muuttunut.
Hänen huulensa kaareutuivat myhäilyyn. Pienillä hohtimilla hän nipisti poikki osoittajasta taulun läpi ulottuvan akselin. Nyt saatiin osoittajaa siirtää taululla mielin määrin sen vaikuttamatta koneistoon mitään. Toisin sanoen, itäisen pallonpuoliskon taulu oli käyttökelvoton.
Sitten hän ryhtyi käsiksi läntisen puoliskon tauluun. Ensiksi hän asetti osoittajan määrätylle kohdalle, poisti senjälkeen peitelevyn ja katkaisi pihdeillään osoittajan alapuolella olevan teräsvivun.