Muut pysähtyivät uskaltamatta puolestaan ampua, peläten haavoittavansa neitoa.
Sitten Thar Ban hyppäsi ratsunsa selkään Ptarthin Thuvia yhä käsivarsillaan, päästi hurjan, voitonriemuisen huudon ja katosi hylätyn Aaanthorin synkkien palatsien reunustamaa pimeätä Satamakatua myöten näkyvistä.
Ennenkuin Carthorisin lentokone oli ehtinyt koskettaa maata, hyppäsi hän sen kannelta kiitääkseen nopean thoatin jäljestä, jonka kahdeksan pitkää jalkaa kuljetti sitä katua pitkin pikajunan vauhtia. Mutta eloon jääneet dusarilaiset eivät suinkaan aikoneet antaa niin arvokkaan saaliin päästä käsistään.
He olivat menettäneet neidon. Siitä seikasta olisi heidän vaikea tehdä tiliä Astokille. Mutta he voisivat toivoa jonkun verran lievempää kohtelua, jos saisivat neidon sijasta viedä Heliumin prinssin herransa eteen.
Niinpä karkasivatkin kaikki kolme Carthorisin kimppuun pitkät miekat kädessään ja vaativat huutaen häntä antautumaan. Mutta yhtä hyvin he olisivat saaneet kiljua Thurialle, että se keskeyttäisi nopean lentonsa Barsoomin taivaalla, sillä Heliumin Carthoris oli Marsin sotavaltiaan ja hänen verrattoman Dejah Thorisinsa oikea poika.
Jo aluksensa kannelta hypätessään oli Carthorisilla ollut pitkä miekkansa kädessään, ja heti kun hän oivalsi kolmen punaisen sotilaan uhkaavat aikeet, hän pyörähti heitä vastaan ja otti vastaan heidän hyökkäyksensä niin, että vain John Carter olisi voinut tehdä sen samalla tavoin.
Hänen miekkansa heilui niin vinhasti, hänen puolittain Maan oloja vastaavat lihaksensa olivat niin voimakkaat ja nopeat, että hänen vastustajistaan yksi sortui tantereeseen, punaten sydänverellään keltaista sammalta, ehdittyään hädin tuskin tehdä Carthorista kohti yhden ainoan piston.
Sitten hyökkäsivät molemmat jäljellä olevat dusarilaiset heliumilaisen kimppuun yhtä aikaa. Kolme pitkää miekkaa kalahteli kipenöiden vastakkain kuutamossa, niin että isot valkeat apinat heräsivät unestaan ja hiipivä kuolleen kaupungin kolkkoihin ikkunoihin katselemaan alhaalla tapahtuvaa verinäytelmää.
Kolmasti osui vastustajan ase Carthorisiin, ja punainen hurme valui pitkin hänen kasvojaan, sokaisten hänet ja värjäten hänen leveän rintansa. Vapaalla kädellään hän pyyhki hyytyneen veren silmiltään, hänen isänsä taisteluhymy levisi hänen huulilleen ja hän karkasi ahdistajiensa kimppuun entistä raivokkaammin.
Hänen raskaan miekkansa yksi ainoa sivallus halkaisi toisen vihollisen kallon, ja sitten peräytyi toinen kuoleman tieltä, kääntyi pakoon ja juoksi takanaan olevaa palatsia kohti.