Aukion keskustassa Thar Ban näki punaisen naisen, jonka kanssa keskusteli punainen sotilas. Pian viimeksi mainittu kääntyi ja poistui aukion toisella puolella olevaa palatsia kohti.
Thar Ban odotti, kunnes mies oli kadonnut pimeänä ammottavaan oviaukkoon. Nyt oli arvokas vanki saatavissa! Harvoin sattui vihreän miehen kohdalle joku hänen perinnöllisten vihollistensa naisia. Thar Ban lipaisi kielellään ohuita huuliaan.
Ptarthin Thuvia tarkasteli vastapäätä olevan kadun päässä kohoavan pilarin luomaa varjoa. Hän toivoi, että se, mitä hän luuli nähneensä, olisi vain liian kiihtyneen mielikuvituksen tuote.
Mutta ei! Nyt hän näki pettämättömän selvästi sen liikkuvan. Se tuli esille piiloisan ersitepatsaan takaa.
Äkkiä sattui liikkujaan nousevan auringon valo. Neito vavahti. Tulija oli tavattoman kookas vihreä sotilas!
Mies juoksi vikkelästi häntä kohti. Hän kirkaisi ja yritti paeta; mutta tuskin hän oli ennättänyt kääntyä palatsiin päin, kun jättiläiskokoinen käsi tarttui hänen käsivarteensa, kiskaisi hänet ympäri ja kiidätti häntä puolittain kantaen, puolittain laahaten isoa thoatia kohti, joka juuri verkkaisesti asteli kadun päästä aukiolle, pureksien keltaista sammalta.
Samalla hetkellä neito käänsi katseensa ylöspäin kuullessaan ilmasta surisevaa ääntä. Hän näki nopean lentokoneen laskeutuvan häntä kohti ohjaajan kumartaessa päänsä ja olkansa kauas sen laidan yli. Mutta miehen kasvot olivat tummassa varjossa, joten hän ei niitä erottanut.
Äkkiä kuului hänen ryöstäjiensä kiljaisuja takaapäin. He olivat syöksyneet hurjasti tavoittamaan sitä miestä, joka oli rohjennut ryöstää heidän ryöstösaaliinsa.
Saavuttuaan ratsunsa luokse Thar Ban sieppasi pitkän radiumpyssynsä sen kotelosta, pyörähti ympäri ja laukaisi yhtä mittaa kolme panosta takaa ajavia punaisia miehiä kohti.
Nämä marsilaiset villit ovat niin kamalan taitavia ampujia, että kolme punaista sotilasta kaatui maahan, sisäelimet räjähtävien panoksien ruhjomina.