Vavahtaen hän painautui lähemmäksi nuorukaista.
"Mitä arvelet tästä?" hän kuiskasi. "Se tuntuu hyvin kaamealta."
"En osaa sitä selittää", vastasi Carthoris, "jollemme sitten ole aivan sekaisin."
Carthoris pyörähti lotharilaiseen päin. Tämä hymyili leveästi.
"Muistaakseni sanoit äsken, ettei Lotharissa ole sotaväkeä ollenkaan", sanoi heliumilainen osoittaen vahtisotilaita. "Mitäs nämä ovat?"
"Kysy Tariolta!" torjui mies. "Pian olemme hänen puheillaan."
Ennen pitkää he astuivatkin avaraan huoneeseen, jonka toisessa päässä olevalle korokkeelle sijoitetulla upealla lepovuoteella loikoi mies.
Kolmikon lähestyessä loi mies tulijoihin velton katseen uneliaista silmistään. Kuuden metrin päässä korokkeesta saattaja pysähtyi, kuiskasi Thuvialle ja Carthorisille, että nämä noudattaisivat hänen esimerkkiään, ja heittäytyi pitkälleen lattialle. Sitten hän nousi käsiensä ja polviensa varaan ja alkoi ryömiä valtaistuinta kohti, heiluttaen päätään edestakaisin ja kiemurrellen ruumistaan, kuten olette nähneet koiran tekevän lähestyessään isäntäänsä.
Thuvia katsahti nopeasti Carthorisiin. Tämä seisoi suorana, pää pystyssä ja käsivarret ristissä leveällä rinnalla. Ylväs hymy väreili hänen huulillaan.
Korokkeella oleva mies silmäili häntä tuikeasti, ja Heliumin Carthoris katsoi suoraan hänen silmiinsä.