Tario oli kohonnut kyynärpäänsä varaan. Vasta silloin hän näki täydelleen Thuvian, joka oli ollut piilossa Carthorisin takana.
"Seis!" huudahti jeddak, nostaen estävästi kättään, mutta juuri samalla hetkellä sivalsi heliumilainen miekallaan iskien lähintä vastustajaansa.
Kun terävä säilä sattui maaliinsa, niin Carthoris antoi miekkansa kärjen painua lattiaan, astahtaen samalla takaperin typertyneenä ja silmät levällään ja pyyhkäisten otsaansa vasemman kätensä selkämyksellä. Hänen säilänsä oli halkonut tyhjää ilmaa — hänen vastustajansa oli kadonnut — huoneessa ei ollut ainoatakaan jousimiestä!
"On ilmeistä, että nämä ovat muukalaisia", virkkoi Tario Javille. "Ottakaamme ensin selvä siitä, ovatko he tietoisesti loukanneet meitä, ennenkuin ryhdymme rankaisutoimiin."
Sitten hän kääntyi puhuttelemaan Carthorisia, mutta vilkuili yhtenään Thuviaan, jonka ihania muotoja barsoomilaisen prinsessan tamineet pikemminkin tehostivat kuin salasivat.
"Keitä olette te", hän tiedusti, "jotka ette tunne viimeisen jeddakin hovissa noudatettavia tapoja."
"Minä olen Heliumin prinssi Carthoris", vastasi heliumilainen. "Ja tämä on Ptarthin prinsessa Thuvia. Meidän isiemme hoveissa eivät ihmiset lankea kasvoilleen hallitsijoiden edessä. Siitä lähtien kun ensisyntyiset repivät kuolemattoman jumalattarensa kappaleiksi jäsenen jäseneltä, eivät ihmiset ole Barsoomissa vatsallaan ryömineet minkään valtaistuimen juurelle. Luuletko niin ollen, että mahtavan jeddakin tytär ja toisen poika alentuisivat sellaiseen?"
Tario silmäili Carthorisia pitkään. Vihdoin hän puhkesi puhumaan.
"Koko Barsoomissa ei ole muita jeddakeja kuin Tario", hän lausui. "Ei ole muuta rotua kuin Lotharin, jollei Torkvasin heimolle suoda niin arvokasta nimitystä. Lotharilaiset ovat valkoisia; teidän ihonne on punainen. Koko Barsoomissa ei ole jäljellä ainoatakaan naista. Toverisi on nainen."
Hän puolittain nousi lepovuoteeltaan ja kumartui eteenpäin ojentaen syyttävästi sormensa Carthorisia kohti.