"Olet valhekuva!" hän kiljaisi. "Olette molemmat valhekuvia, ja rohkenette tulla Tarion, Barsoomin viimeisen ja mahtavimman jeddakin silmien eteen ja väittää olevanne todellisia. Syyllisen on kärsittävä ankara rangaistus, ja jollen erehdy, niin juuri sinä, Jav, olet uskaltanut näin kevytmielisesti laskea pilaa jeddakisi hyväluontoisuudesta.
"Toimita mies pois! Jätä nainen jäljelle! Otamme selvää, ovatko molemmat valhekuvia. Ja tuonnempana, Jav, saat kärsiä uhkarohkeudestasi. Meitä on enää harvoja elossa, mutta — Komalia on ruokittava. Mene!"
Carthoris näki Javin vapisevan, kun tämä uudelleen lankesi kasvoilleen hallitsijansa eteen. Sen jälkeen mies nousi ylös kääntyen Heliumin prinssiin päin.
"Tule!" sanoi hän.
"Jättäisinkö Ptarthin prinsessan tänne yksin!" kivahti Carthoris.
Jav meni ihan likeltä hänen ohitseen, kuiskaten:
"Seuraa minua — Tario ei voi tuottaa hänelle muuta pahaa kuin kuoleman; ja sen hän voi, jäätpä tänne tai et. Meidän on nyt parasta mennä — usko minua!"
Carthoris ei ymmärtänyt mitään, mutta toisen äänen kiihkeässä sävyssä oli jotakin, mikä sai hänet uskomaan. Niinpä hän poistuikin ensin kuitenkin vilkaistuaan Thuviaan päin koettaen siten selittää poistuvansa hänen luotaan juuri hänen tähtensä.
Vastaukseksi neito käänsi Carthorisille selkänsä luotuaan sitä ennen häneen niin halveksivan silmäyksen, että veri kohosi hänen poskilleen.
Silloin nuorukainen alkoi empiä, mutta Jav tarttui hänen ranteeseensa.