»Minä voisin syödä toistakymmentä tuollaista kiiskeä», tuumi sakilainen ja heitti onkensa yhä uudelleen veteen, kunnes hän kahdenkymmenen minuutin kuluttua oli nostanut viereensä nurmikolle aimo läjän lihavia, välkkyviä taimenia.
Taskuveitsellään hän puhdisti ja suomusti ne; sitten hän laittoi tulen kahden kiven väliin, työnsi kalat tikkuihin ja käristi ne kaikki.
Heillä ei ollut suolaa, ei pippuria, ei voita, ei mitään muuta särvintä kuin kalaa; mutta tytöstä tuntui, ettei hän koko elämänsä aikana ollut nauttinut niin maukasta ateriaa, ja vasta sitten, kun kypsyvän kalan tuoksu oli lehahtanut hänen sieraimiinsa, oli hänen mieleensä johtunut, ettei hän ollut pannut suuhunsa muruakaan senjälkeen kuin toissa päivänä.
Eipä ihmekään, että he söivät ahnaasti, nauttien jokaisesta suupalasta.
»Ja nyt», virkkoi sitten Billy Byrne, »taidan oikaista raajani vähäksi aikaa. Pitäkää te pilkistimenne tähyilemässä vinosilmiä, ja heti kun kuulette outoa ääntä, muistakaakin herättää minut!» Sitten hän oikaisihe ruoholle ja nukkui melkein heti.
Ajan kuluksi tarkasteli tyttö heidän kallioista pakopaikkaansa. Sinne pääsi vain yhdeltä suunnalta, ahtaasta solasta, josta puro juoksi. Aukon ulkopuolelle hän ei uskaltanut mennä, mutta sen läpi näkyi alhaalla metsäinen rinne, ja kahdesti asteli hirvi aivan hänen lähitseen, pysähtyen purolle juomaan.
Se oli ihanteellinen paikka, ja sen kauneus tenhosi häntä niinkin huolestuttavissa oloissa kuin ne olivat, jotka olivat pakottaneet hänet etsimään sieltä epävarmaa turvaa. Jossakin toisessa seudussa ja vertaistensa seurassa hän olisi, sen hän saattoi kuvitella, riemumielin viettänyt pari viikkoa tällaisessa metsäparatiisissa.
Ajatus herätti toisen — kuinka kauan pysyisi sakilainen luotettavana seuralaisena? Hän näytti yhtenään joutuvan ojasta allikkoon. Saattoiko hän toivoa, että tuo raaka murhamies vähääkään hillitsisi itseään, kun hänen voimansa palaisivat ja hän näkisi, kuinka eristettyjä he olivat?
Niin, hänen omalla tasollaan oli vain harvoja miehiä, joiden seurassa hän olisi voinut pelkäämättä viettää viikon, pari kahdenkesken villillä raakalaissaarella!
Hän katsahti syvässä unessa nukkuvaan mieheen. Kuinka kookas hän olikaan!