Mutta juuri miehen koko ja hänessä piilevä hillitön hurjuus, jota hän pelkäsi, olivat hänen ainoa turvansa kaikkia muita vaaroja vastaan paitsi miestä itseään.
Ruumiillisesti oli luonto luonut sakilaisen suojelijaksi, sillä hän kykeni uhmailemaan rasituksia ja vaaroja, joihin tavallinen mies olisi jo aikoja sitten sortunut. Niinpä tyttö aprikoi, että hän oli samalla kertaa sekä turvassa että turvatonna, koska sakilainen oli hänen toverinaan!
Näin miettiessään hän antoi katseensa harhailla solan edustalla olevalle rinteelle. Hätkähtäen hän hypähti seisomaan, varjosti kädellä silmiään ja tähysti tarkasti puiden sekaan, sillä hän olisi voinut vannoa, että siellä liikkui jotakin.
Niin, hän ei voinut erehtyä — se oli miehen hahmo.
Nopeasti hän juoksi Byrnen luokse ja pudisti häntä hätäisesti olkapäästä.
»Joku tulee», hän huusi vastaukseksi Billyn uniseen kysymykseen.
VIIDESTOISTA LUKU
Innokas oppilas
'Yhdessä tyttö ja sakilainen menivät rotkon suulle. Ulkonevan kalliokielekkeen takaa he tirkistelivät alhaalla leviävään metsään.
Useihin minuutteihin ei kumpikaan havainnut mitään epäilyttävää.