»Kas niin», huomautti laivuri tarkastaessaan työtänsä päivän valossa. »Uskonpa tuon vintiön tietävän asemansa, kun esimies ja herra ensi kerralla häntä puhuttelee.»
Se, että Billy jäi eloon, on yksi tähän asti selostamattomia, ihmeellisiä esimerkkejä siitä, kuinka aine hallitsee sielua. Sellainen ihminen, jolla on älyä ja mielikuvitusta — hermoilla varustettu olento — olisi sortunut jo yksistään harmista ja kammosta, mutta Billy ei ollut senlaatuinen. Hän vain makasi hiljaa ja ajattelematta mitään muuta paitsi hämäriä kostoaikeitaan, kunnes luonto kenenkään auttamatta rakensi jälleen sen, mitä kapteeni oli niin säälimättä repinyt rikki.
Kymmenen päivää sen jälkeen, kun hänet oli tuotu tyrmästä, Billy nilkutteli Halfmoonin kannella, suoritellen keveitä käsitöitä. Muilta laivassa olevilta merimiehiltä hän sai tietää, ettei hän ollut ainoa shanghaijattu miehistön jäsen.
Lukuunottamatta puoltakymmentä mistään välittämätöntä rikollisluokkaan kuuluvaa miestä, jotka olivat ottaneet pestin vapaaehtoisesti joko siitä syystä, etteivät he voineet päästä mihinkään kunnolliseen laivaan, tai sen tähden, että he halusivat pujahtaa tiehensä Yhdysvaltain lakien alueelta niin huomaamattomasti kuin mahdollista, ei siellä ollut ainoatakaan säännöllisellä tavalla pestattua miestä.
He olivat rajuin ja huimapäisin joukko, jonka kohtalo on milloinkaan koonnut yhteen kanssiin, ja heidän seurassaan tunsi Billy olevansa aivan kuin kotonaan. Hänen aikaisemmat uhkauksensa kauheasta kostosta, jonka hän valmistaisi perämiehelle ja laivurille, olivat vaimentuneet toverien karkeista, mutta vaikuttavista neuvoista.
Perämies puolestaan ei ilmaissut kantavansa kaunaa Billyltä saamastaan löylytyksestä millään muulla tavoin kuin siten, että hän, milloin suinkin voi, määräsi sakilaisen osalle laivan vaarallisimmat ja vastenmielisimmät tehtävät; mutta tästä oli seurauksena, että Billyn merimieskasvatus kävi joutuisammin ja että hän itse pysyi erinomaisessa ruumiillisessa kunnossa.
Kaikki alkoholin jäljet olivat aikoja sitten haihtuneet nuoren miehen elimistöstä. Hänen kasvoistaan näkyi selvästi pakollisen raittiuden vaikutus.
Punertava, pöhöttynyt, näppyläinen iho oli kadonnut, ja sen sijalle tullut puhdas ja päivettynyt; kirkkaat silmät olivat niiden tihruisten verestävien kapineiden kohdalla, jotka ennen olivat antaneet hänen kasvoilleen eläimellisen leiman. Hänen piirteensä, jotka aina olivat olleet säännölliset ja voimakkaat, olivat suolaisen ilman, terveen elämän ja valtamerien purjehtijan vaarallisen ammatin vaikutuksesta saaneet jalostuneen arvokkuuden ilmeen, joka olisi pannut Kellyn sakin jäsenet tiukalle, ennen kuin he olisivat tunteneet entisen hyvän toverinsa, jos hän olisi äkkiä ilmestynyt heidän keskelleen Grand Avenuen varrella sijaitsevan ruokalan takakujalle.
Uuden elämän mukana Billy havaitsi saavansa uuden luonteen. Hän yllätti itsensä laulamasta työtä tehdessään — hän, jonka koko elämä oli tähän saakka ollut omistettu kunniallisen työn karttamiselle ja pilkkaamiselle, jonka tunnuslauseena oli ollut: »Maailma on velvollinen antamaan mulle elatukseni, ja minun tehtäväni on periä saatavani.»
Hämmästyksekseen hän sai myöskin huomata, että hän piti työnteosta, että ylpeys kannusti häntä kiihkeästi koettamaan voittaa hänen kanssaan puuhailevat miehet; ja niistä epäluuloista huolimatta, joita kapteenilla oli Billyä kohtaan kanssissa tapahtuneen välikohtauksen johdosta, oli tämä mieliala suuresti omiaan tekemään hänen elämänsä Halfmoonilla siedettävämmäksi, sillä sellaisia työmiehiä, jollainen Billystä sukeutui, ei sovi kohdella yliolkaisesti; ja vaikka hänellä olikin perin heikot käsitykset kuuliaisuudesta, niin kannatti katsoa yhtä ja toista sormien lomitse, jotta hän pysyisi työkykyisenä.