»Pysykää täällä!» hän komensi. »Minä menen vapauttamaan heidät.» Sitten hän lisäsi rajusti: »Teidän tähtenne, koska rakastan teitä. Naurakaa nyt!» Ja hän oli poissa.
Hän juoksi vikkelästi joen äyräältä veteen: samurait, jotka olivat jo sivuuttaneet saaren, eivät huomanneet häntä, loisessa kädessään hänellä oli surmaamansa pääkallometsästäjän vankka sotakeihäs. Hänen vyössään riippui Oda Yorimoton pitkä miekka, ja kreivi de Cadenetin revolveri oli kotelossaan.
Barbara Harding katseli häntä, kun hän kahlasi joen poikki ja kapusi vastaiselle rannalle. Hän näki Byrnen juoksevan ripeätä vauhtia samuraiden ja näiden vankien jäljessä. Billyn keihästä pitävä oikea käsi kohosi, ja sitten kajahti hänen laajoista keuhkoistaan hurja karjaisu, joka olisi ollut kunniaksi kokonaiselle apachiheimolle.
Soturit kääntyivät parhaiksi nähdäkseen raskaan keihään lentävän heitä kohti; ja sitten syöksähti Billy Byrne heidän keskelleen, veti esiin revolverinsa ja ampui oikealle ja vasemmalle. Molemmat vangit käyttivät hyväkseen vartijainsa hämminkiä ja säikähdystä, karkasivat heihin käsiksi ja anastivat itselleen aseita.
Seurueessa oli ollut vain kuusi samuraita. Kaksi oli kaatunut Billyn hyökätessä; mutta jäljellä olevat neljä, jotka olivat tointuneet hämmästyksestään, ryhtyivät nyt taisteluun, osoittaen kansalleen ominaista hurjuutta.
Taaskin oli Therieren revolveri ratkaisevalla hetkellä pettänyt ja jäänyt laukeamatta; harmissaan oli Byrne heittänyt sen pois ja turvautunut jälleen pitkään miekkaan, jonka käyttelyssä hän ei läheskään vetänyt vertoja samuraille. Norris sieppasi maasta Byrnen keihään ja iski sen Byrneä kovin ankarasti ahdistavan japanilaisen ruumiin lävitse.
Nyt oli taistelu tasaista — kolme kolmea vastaan.
Norris heilutteli yhäti keihästä — se oli tehokkain ase samuraiden pitkiä miekkoja vastaan. Hän kaatoi vastustajansa ja riensi sitten Fosterin avuksi.
Saarelle jäänyt Barbara Harding näki, että Byrnen vastustaja pani hänet tiukalle. Valkoinen mies oli puoleton, sillä samurain miekkailutaito oli verrattomasti parempi. Tyttö näki sakilaisen pyrkivän japanilaisen miekan ohitse käsiksi ahdistajaansa, mutta mies oli ilmeisesti liian sukkela ja tottunut ottelija antaakseen hänelle siihen tilaisuutta.
Se kaksintaistelu saattoi päättyä vain yhdellä tavalla, jollei Byrne saisi apua ja hyvin nopeasti. Tyttö tarttui lyhyeen miekkaan, jota hän nyt kantoi alituisesti muassaan, ja syöksyi jokeen.