»Minä rakastan sinua, Billy», hän kuiskasi koruttomasti.
»Muista, kuka ja mikä olen!» varoitti mies, peläten, että tämä suuri onni häneltä riistettäisiin ja että hän oli saanut sen, koska tyttö hetkiseksi oli unohtanut.
»Minä rakastan sinua, Billy», vastasi tyttö, »sen tähden, mikä olet.»
»Iäti?»
»Siihen asti, kunnes kuolema meidät erottaa!»
Sillä hetkellä saapuivat Norris ja Foster, jotka olivat selviytyneet vastustajastaan, juoksujalkaa heidän luokseen.
»Onko hän pahasti haavoittunut, madam?» huusi kapteeni.
»En tiedä», vastasi neiti Harding. »Koetan juuri auttaa häntä pystyyn, kapteeni Norris», lisäsi hän, yrittäen jollakin tavoin selittää toisille sitä seikkaa, että hänen kätensä olivat Billyn kaulassa.
Norris säpsähti hämmästyksestä kuullessaan nimensä.
»Kuka te olette?» hän kummasteli. »Mistä tunnette minut?» Mutta kun tyttö kääntyi häneen päin, pääsi häneltä iloinen huudahdus: »Neiti Harding! Jumalan kiitos, neiti Harding, te olette elossa ja terve!»