»Jumalan kiitos!» jupisi Harding palavan hartaasti.
He pysähtyivät joen äyräälle saaren kohdalle ja luikkasivat. Melkein heti riensi saaren sisäosasta heitä vastapäätä olevalle rannalle kolme hahmoa — kaksi miestä ja yksi nainen.
»Barbara!» huusi Anthony Harding. »Oi, tyttäreni! Tyttäreni!»
Norris ja Foster kiiruhtivat joen poikki ja saattoivat tulijat saarelle. Barbara Harding heittäytyi isänsä syliin. Seuraavalla hetkellä hän oli tarttunut Malloryn ojennettuun käteen ja etsi siiten katseillaan heidän takaansa kolmatta.
»Herra Byrne?» hän tiedusti. »Missä on herra Byrne?»
»Hän on kuollut», ilmoitti Anthony Harding.
Tyttö katseli isäänsä kokonaisen minuutin silmät levällään ja käsittämättä.
»Kuollut!» hän voihkaisi ja vaipui sitten tajuttomana isänsä jalkojen juureen.
KAHDEKSASTOISTA LUKU
Liian myöhään