Tyttö luki kirjeen.
»Rakas Herra Harding.
Tämän esittäjä on hyvin läheinen ystäväni, kreivi de Cadenet, joka arvelee olevansa Honolulussa samoihin aikoihin kuin Tekin olette. Kreivi matkustelee huvikseen, ja kun hän ei lainkaan tunne sikäläisiä saaria, niin hän panisi suuren arvon kaikille ystävällisyyden ja kohteliaisuuden osoituksille, joita Te hänelle soisitte.
Sydämellisesti
L. Cortwrite Divine.»
Lopetettuaan lukemisen tyttö hymyili.
»Larry onkii aina käsiinsä arvonimiä ja tekee niistä läheisiä ystäviään», hän selitti nauraen. »Mistähän hän lienee tämän löytänyt?»
»Tai missä tämä on kohdannut hänet?» huomautti herra Harding. »No niin, vähin, mitä voimme tehdä, on kai kutsua hänet purrellemme päivälliselle. Kun lähdemme jo huomenna, emme voi valmistaa hänelle kovinkaan paljoa hauskuutta.»
»Pistäytykäämme häntä tapaamassa, kun ajamme nyt kaupungin läpi», ehdotti Barbara Harding, »ja ottakaamme hänet mukaamme täksi päiväksi. Sillä tavoin selviydymme ystävyyden velvollisuudesta, ja tämäniltainen päivälliskutsu voi jäädä sen varaan, minkälaiselta henkilöltä kreivi meistä tuntuu.»
»Kuten tahdot», vastasi hänen isänsä, ja niinpä pysähtyi puolen tunnin kuluttua kaksi isoa henkilöautoa kreivi de Cadenetin hotellin edustalle. Anthony Harding astui sisälle ja lähetti kreiville käyntikorttinsa.