Miehet kierivät ja myllersivät, Byrne purren, sohien ja potkien, samalla kun Mallory pinnisti kaikki nopeasti vähenevät voimansa saadakseen sormensa vastustajansa kurkkuun.
Mutta sakilaisen hirvittävät kolhaisut nujersivat hänet vihdoin, ja kun Byrne tunsi toisen ponnistusten heikkenevän, kiskaisi hän itsensä osittain irti, nousi toisen kätensä varaan ja löi nyt melkein tiedottoman vihollisensa kasvoihin puolikymmentä kauheata iskua.
Kirkaisten kääntyi Barbara Harding poispäin kammottavasta näystä, kun Billy Malloryn veriset ja pöhöttyneet silmät muljahtivat ylöspäin ja sulkeutuivat samalla kun sakilainen sysäsi hervottoman ruumiin raa’asti luotaan. Tytön muistiin välähti Malloryn äskeinen vakuutus, jota hän silloin oli pitänyt vain rakastuneen miehen tyhjänä turhamaisena kerskauksena: Niin, olisin valmis kuolemaan puolestasi, Barbara, ja olisin iloinen, jos saisin sen tehdä!»
»Poika-raukka! Kuinka pian hän saikaan siihen tilaisuuden ja kuinka kamalan!» valitti tyttö.
Sitten laskeutui käsi tylysti hänen käsivarrelleen.
»Vielä tässä!» kiljaisi karkea ääni hänen korvaansa. »Mitä uikutatte ja töllistelette?» Samalla häntä raa’asti tempaistiin portaita päin.
Vaistomaisesti tyttö piti vastaan, mutta silloin sakilainen uskollisena kasvatukselleen, uskollisena itselleen väännälsi hänen kättään, mikä puristi tuskaisen parahduksen hänen kalpeilta huuliltaan.
»No, alkakaa laputtaa sitten», ärjäisi Billy Byrne, »ja jättäkää silleen nuo apinanmetkut! Muuten kierrän evänne kokonaan irti.»
Kiroten syöksähti Anthony Harding eteenpäin suojellakseen tytärtään, mutta isku Wardin pistoolinnupista kaatoi hänet tajuttomaksi kannelle.
»Ole maltillinen, Byrne!» karjaisi laivuri Simms. »Ei ole mitään syytä vahingoittaa letukkaa — ruumis olisi meille tyyten arvoton.»