Mykkänä kauhusta antoi tyttö nyt taluttaa itsensä alakannelle. Ripeästi hänet laskettiin odottavaan veneeseen.
Sitten laivuri Simms komensi Wardin tarkastamaan purtta ja ottamaan pois kaikki ampuma-aseet. Senjälkeen hänen oli purjehdittava aluksella, johon jätettiin sen oma miehistö puolenkymmenen Halfmoonin aseistetun hirtehisen vartioimana.
Saatuaan kaiken tämän järjestykseen palasi Simms Halfmooniin, vieden mukanaan tytön ja loput omasta miehistöstään sekä lisäksi kuusi Lotuksen miestä toimimaan kuunariprikissä niiden sijalla, jotka oli jätetty huvipurren valtauspäällystöksi.
Kuunariprikin purjeet olivat pian ylhäällä ja oikeassa asennossa ja puolen tunnin kuluttua se kiiti vinhaa vauhtia etelää kohti Lotuksen seuraamana. Tähän suuntaan jatkettiin matkaa neljäkymmentäkahdeksan tuntia; sitten oli Simms varma siitä, että oltiin kaukana valtameren säännöllisistä kulkureiteistä.
Koko tämän ajan oli Barbara Hardingia pidetty kannen alla pieneen, siivottomaan hyttiin suljettuna. Hän ei ollut nähnyt ketään muuta kuin ison neekerin; tämä toi kolmasti päivässä hänelle ruokaa, jonka hän aina palautti melkein koskemattomana.
Nyt Halfmoon käännettiin vastatuuleen ja jätettiin siihen seisomaan lepattavin purjein. Laivuri Simms palasi Lotukseen mukanaan kaksi päivää sitten kuunariprikiin tuomansa kuusi purren miestä ja yhtä monta omaansa.
Lotukselle saavuttua pantiin uudet tulokkaat ja siellä jo ennestään olleet työhön.
Purren peräsin irroitettiin ja pudotettiin mereen; tulet sammutettiin; koneita kolhittiin moukareilla, kunnes ne olivat melkein pelkkää romua. Ei saanut jäädä mitään mahdollisuuksia ajaa pian takaa Halfmoonia tai ottaa selvää sen määräpaikasta. Vieläpä purressa olleet kivihiiletkin syydettiin kaikki veteen.
Aluksen ylimääräiset mastot ja varapurjeet saivat seurata hiiliä ja peräsintä, joten se, laivuri Simmsin ja ensimmäisen perämiehen Wardin poistuttua kaikkine miehineen, ei ollut juuri muuta kuin ajelehtiva hylky, jossa olivat Harding, hänen vieraansa ja sen miehistö.
Hyttinsä ikkunasta oli Barbara Harding nähnyt, kuinka hänen isänsä huvipurtta hillittömästi turmeltiin. Kun se oli tehty ja kuunariprikin miehistö palannut alukseensa, tunsi hän laivan liikkeet, kun se lähti jälleen matkalle.