Tyttö oli keskustelun aikana katsellut Divineä tarkkaavasti.
»He eivät ole voineet kohdella sinua varsin huonosti, Larry», hän huomautti. »Sinä näytät olevan yhtä hyvässä asussa ja yhtä hyvässä voinnissa kuin milloinkaan.»
Miehen kasvoille lehahtava heikko puna pani tytön hieman ihmettelemään, mutta ei lainkaan herättänyt hänessä epäluuloja.
»Oh, ei», ehätti Divine vakuuttamaan, »he eivät ole kohdelleet minua huonosti, ei millään tavoin — miksi he niin tekisivät? Jos kuolisin, niin he eivät saa minusta lunnaita. Samoin on sinun laitasi, Barbara, joten sinun ei mielestäni tarvitse ollenkaan pelätä tylyä kohtelua.»
»Toivon sinun olevan oikeassa, Larry», virkkoi Barbara, mutta hänen toivoton ilmeensä osoitti, ettei hän uskonut saavansa osakseen mitään muuta kuin pahaa ollessaan Halfmoonin päällikköjen ja miesten kaltaisten olentojen vankina.
»Tuntuu niin merkilliseltä», hän jatkoi, »että sinä olet vankina samalla aluksella. En jaksa sitä käsittää. Katsos, vain muutamia päiviä sitten oli seurassamme eräs ystäväsi, joka toi kirjeen sinulta isälle — kreivi de Cadenet.»
Taaskin levisi juoruava puna miehen poskille. Hän kiroili mielessään huonoa itsehillintäkykyään. Tyttö saisi selville koko salaisuuden puolen tunnin kuluessa, jollei hän olisi varovampi.
»He pakottivat minut tekemään sen», hän selitti, heilauttaen peukaloaan laivuri Simmsin hytin suunnalle. »Kenties he juuri sitä varten ottivat minut mukaansa. Kreivi de Cadenet on Theriere-niminen vintiö, tämän aluksen toinen perämies. Hänet lähetettiin ottamaan selkoa suunnitelmistanne: milloin oli aikomuksenne lähteä Honolulusta ja minne päin. He ovat kaikki konnia ja roistoja. Jollen olisi totellut heidän käskyään, niin he olisivat tappaneet minut.»
Tyttö ei lausunut mitään huomautuksia, mutta Divine näki hänen kasvoistaan kuvastuvan halveksumisen.
»En aavistanut, että heillä oli tällaista mielessä, muutoin olisin kuollut mieluummin kuin kirjoittanut», hän lisäsi kehnoksi puolustuksekseen.