Tytön kasvot kävivät äkkiä hyvin murheellisiksi. Hän ajatteli Billy Mallorya, joka oli kuollut koettaessaan pelastaa häntä. Kun hän mielessään vertaili Mallorya ja Divineä, ei tulos ollut kovin imarteleva viimemainitulle herrasmiehelle.
»He tappoivat Billy-paran», sanoi Barbara vihdoin. »Hän yritti suojella minua.»
Silloin Divine oivalsi, mitä uraa hänen ajatuksensa olivat kulkeneet. Hän koetti etsiä jonkunlaista puolustusta teolleen, mutta ymmärtäessään, kuinka paljoa raukkamaisempi ja petollisempi se oli kuin tyttö edes aavistikaan, hän käsitti, kuinka turhaa hänen oli yrittää lievennellä sen kehnoutta. Hänelle selvisi, että hänen loppujen lopuksi olisi pakko turvautua väkivaltaan tai uhkauksiin voittaakseen Barbaran käden.
»Billyn olisi ollut parasta alistua välttämättömään, kuten minäkin tein», huomautti hän. »Elävänä voin minä nyt auttaa sinua. Jos olisin kuollut, en olisi voinut estää heitä toteuttamasta aikeitaan sen enempää kuin Billykään voi enkä olisi nyt ollut täällä sinua tukemassa samoin kuin hänkään ei ole. Mielestäni ei hänen tekonsa hyödyttänyt sinua kovinkaan paljoa, niin uljas kuin se olikin.»
»Muisto siitä ja hänestä tukee minua aina», vastasi Barbara tyynesti. »Se auttaa minua uljaasti kestämään kaikki, mitä minua kohdanneekaan, ja kun aika tulee, kuolemaan uljaasti, sillä muistan aina, että toisella puolella odottaa minua uskollinen, urhea sydän.»
Mies oli vaiti.
Hetkisen kuluttua puhkesi tyttö uudelleen puhumaan.
»Haluaisin mieluummin olla yksin, Larry. Olen hyvin suruissani ja hermostunut. Kenties saisin nyt unta.»
Divine kumarsi, kääntyi ja poistui hytistä.
Viikkokausia Halfmoon purjehti jatkuvasti samaan suuntaan, hieman etelän puolelle lännestä. Aluksella olevien henkilöiden keskinäisissä suhteissa ei tapahtunut minkäänlaisia olennaisia muutoksia.