Therieren kasvot saivat kaunopuheisen, pisteliään epäilevän ilmeen.
»Entä se suosituskirje, jonka toin herra Divineltä isällenne?» kysyi hän.
»Hän kertoi, että hänet revolverin suu otsallaan pakotettiin kirjoittamaan se», vastasi tyttö.
»Tulkaa mukaan, mademoiselle Harding!» pyysi perämies. »Luulenpa voivani sanoa teille, ettei herra Divine ole niin pahoissa väleissä kapteeni Simmsin kanssa kuin hän olisi, jos hänen kertomansa juttu olisi tosi.»
Niin sanoen hän alkoi kävellä päällystön hytteihin vieville portaille.
Niiden yläpäässä jäi Barbara Harding empimään.
»Älkää pelätkö, mademoiselle!» rauhoitti Theriere häntä. »Muistakaa, että olen ystävänne ja että vain pyrin todistamaan sen täysin tyydyttävästi. Teidän on itsenne tähden mahdollisimman pian otettava selkoa, ketkä tällä laivalla ovat ystäviänne, ketkä vihollisianne.»
»No niin», virkkoi tyttö. »En saata olla yhtään pahemmassa vaarassa täällä toisessa paikassa kuin toisessakaan.»
Theriere opasti hänet suoraan omaan hyttiinsä, kohottaen etusormeaan varoittaakseen häntä olemaan hiljaa. He astuivat pieneen komeroon äänettömästi kuin varkaat. Sitten Theriere kääntyi sulkemaan ovea, kiertäen sen meluttomasti lukkoon.
Barbara tarkkaili häntä; tytön sydän sykki rajusti pelosta ja epäilyksistä.
»Tännepäin!» kuiskasi Theriere, viitaten vuodettaan kohti. »Minusta on edullista tietää, mitä tämän väliseinän takana puuhaillaan. Päänalusen kohdalta, noin jalan verran sen yläpuolelta löydätte pienen, pyöreän reiän. Painakaa korvanne sitä vasten ja kuunnelkaa! Divine on luullakseni parhaillaan siellä.»