KUUDES LUKU

Salainen neuvottelu

Sakilainen oli odottanut tytön kyyristyvän peloissaan nähdessään hänen uhkaavan lyödä — se olisi yllin kyllin riittänyt sovittamaan neidon lausuman herjauksen ja voimakkaasti tehonnut miehen Kellyn sakille ominaiseen huumorintajuntaan.

Useita kertoja hän oli tällä tavoin uhannut naisia saadakseen kiihottavan nautinnon kuulla heidän kirkuvan kauhuissaan ja nähdä heidän silmittömästi pakenevan. Jos he olivat jääneet paikalleen ja käyneet vastustamaan, kuten jotkut Länsipuolen naiset olivat tehneet, pitäen itseään kylliksi voimakkaina, ei sakilainen ollut epäröinyt »mojauttaa.»

Vain sillä tavoin saattoi mies säilyttää rohkeudenmaineensa Grand
Avenuen läheisyydessä.

Hän oli luullut, että tämä heikontuneeseen ja veltostuneeseen yläluokkaan kuuluva tyttö pyörtyisi pelästyksestä; mutta hänen kuvaamattomaksi hämmästyksekseen Barbara jäikin rohkeasti seisomaan suorana, pää pystyssä, silmät kylminä, tyyninä, värähtämättä.

Ja sitten tyttö taaskin lausui:

»Raukka!»

Billy oli vähällä lyödä häntä; mutta jokin pidätti hänen kättään. Mitä se oli, sitä hän ei jaksanut käsittää. Oliko mahdollista, että hän pelkäsi tätä hentoa tyttöä?

Ja juuri tällä ratkaisevalla hetkellä, kun Billyn asento oli uhkaavimmillaan, ilmestyi Theriere näyttämölle.