Yhdellä silmäyksellä hän oivalsi tilanteen ja syöksähti Billy Byrnen ja
Barbara Hardingin väliin.
»Mitä tämä mies on sanonut teille, neiti Harding?» hän huusi. »Onko hän tehnyt teille pahaa?»
»En usko, että hän olisi rohjennet lyödä minua», vastasi tyttö, »vaikka hän sitä uhkasikin. Hän on sama raukka, joka murhasi herra Mallory-paran Lotuksella. Sellainen mies voi alentua mihin hyvänsä.»
Theriere kääntyi kiukkuisena Byrneen päin.
»Mene kanssiin!» hän karjaisi. »Otan sinut käsiteltäväksi myöhemmin. Jollei neiti Harding olisi saapuvilla, niin löylyttäisin sinua niin, että olisit vähissä hengissä. Ja jos tämän jälkeen koskaan kuulen sinun puhuttelevan häntä tai loukkaavan häntä vähimmässäkään määrin, lähetän kuulan lävitsesi niin nopeasti, ettet edes älyä, kuinka sinulle on käynyt.»
»Sepä, piru vieköön nähdään!» ärähti Billy Byrne pilkallisesti. »Kyllä minä teidät tunnen, senkin pääöykkäri; ja teidän olisi viisainta olla naljailematta minulle. Tällä laivalla ei ainoakaan junkkari saa rähistä minulle tuolla tavoin noin vain iltikseen — tajuatteko?» Ja ennenkuin Theriere älysi, mitä tapahtuisi, osui raskas nyrkki hänen leukaansa, hän lennähti kannelta ilmaan ja vaipui tiedottomana neiti Hardingin jalkojen juureen.
»Näettekö, miten käy sellaisille, jotka naljailevat minulle?» virkkoi sakilainen tytölle, kumartui pitkänään viruvan perämiehen puoleen ja veti tämän takataskusta ison revolverin.
»Taidanpa tarvita tätä kapinetta hyvinkin pian», hän huomautti.
Annettuaan sitten vielä ilkeän potkun tajuttoman miehen kasvoihin hän poistui kanssiin.
»Kenties letukka vielä pitää Billy Byrneä pelkurina», hän tuumi kadotessaan kannen alle.