Theriereä kohdanneen odottamattoman hyökkäyksen eläimellinen raakuus oli tehnyt Barbara Hardingin sanattomaksi kauhusta. Hän ei ollut eläissään uneksinut, että maan päällä saattaisi olla sellaista ihmisenmuotoista olentoa, jolta kunnian, ritarillisuuden ja rehtiyden tunteet puuttuisivat niin tarkoin kuin tuolta otukselta, joka oli äsken uhannut turvatonta naista ja potkaissut tiedotonta miestä kasvoihin.

Mutta Barbara Harding ei ollutkaan koskaan elänyt Grand Avennen ja Lake Streetin ja Halstedin ja Robeyn välillä, missä miehisen rohkeuden käsitteet ovat omituiset ja hirveät.

Kun hänen mielensä oli jälleen saavuttanut tasapainonsa, kiiruhti hän hytteihin vievien portaiden yläpäähän ja huusi äänekkäästi apua.

Heti paikalla riensivät laivuri Simms ja ensimmäinen perämies Ward kannelle, kummallakin revolveri kädessä, sillä, nämä arvon herrat olivat aina valmiina miehistön kanssa sattuvan selkkauksen varalta.

Barbara osoitti hiljaa viruvaa Theriereä ja selitti nopeasti, mitä oli tapahtunut.

»Sen teki se Byrne-vintiö», sanoi hän. »Nyt hän on kanssissa, ja hänellä on revolveri, jonka hän otti haltuunsa senjälkeen kun herra Theriere oli kaatunut.»

Miehistöä oli nyt kertynyt kannella makaavan perämiehen ympärille.

»Hei, miehet», ärjäisi laivuri Simms parille katselijalle, »viekää herra Theriere hyttiinsä ja valelkaa kylmää vettä hänen kasvoilleen! Ja te, herra Ward, noutakaa konjakkia kaapista, ja koettakaa saada hänet virkoamaan! Muut ottakoot aseikseen rautakankia ja kirveitä ja pitäkööt huolta siitä, ettei tuo penteleen sikiö, pääse elävänä takaisin kannelle. Pitäkää häntä kanssissa, sillä aikaa kun minä käyn hakemassa pari revolveria, ja sitten se riiviö on käsissämme, hitto soikoon!»

Laivuri Simms kiiruhti kajuuttaan, samalla kun kaksi miestä lähti kantamaan Therieriä tämän hyttiin ja Ward noutamaan konjakkia. Hetkistä myöhemmin Barbara Harding näki laivurin palaavan yläkannelle mukanaan pyssy ja kaksi revolveria.

Ne merimiehet, jotka hän oli määrännyt vartioimaan Byrneä, olivat kerääntyneet kanssiin vievän luukun äärelle. Jotkut heistä vaihtoivat vangin kanssa pilkallisia ja hupaisia sutkauksia.