Isoon kajuuttaan voitiin mennä vain laineiden väliaikoina, kun taas kanssin luukkua oli tyyten luovuttu käyttämästä, sitten kun se vaivoin oli saatu jälleen paikoilleen kolmen miehen paettua laivan siihen osaan.
Billy Byrne seisoi Therieren vieressä, kun viimemainittu aaltojen lähestyessä tyrkki takaisin miehiä. Se oli Billyn ensimmäinen tämänlaatuinen kokemus. Koskaan ei kuolema ollut ennen uhannut häntä tässä rohkeutta jäytävässä muodossa, jota säälimätön surmanenkeli käyttää kutsuessaan hillittömiä luonnonvoimia täyttämään kaameita käskyjään.
Sakilainen näki kanssin raakojen, rähisevien rehentelijöiden muuttuneen kalpeiksi, uliseviksi raukoiksi, jotka kynsin hampain yrittivät kiivetä toistensa ylitse vähemmän vaaralliseen kajuuttaan, samalla kun perämies torjui heitä, päästäen heitä ohitseen vain silloin, kun katsoi voivansa sen tehdä. Hän yksin oli kylmä ja peloton.
Byrne seisoi paikallaan, ikäänkuin olisi ollut kokonaan syrjässä vaarasta ja toveriensa hermostuneesta rimpuilusta. Vilkaistuaan kerran häneen päin Theriere arveli mielessään, että hänen näennäinen horrostilansa johtui kurjan pelkuruuden aiheuttamasta lamaannuksesta.
»Miehellä on hätä housuissa», tuumi ranskalainen. »En arvostellut häntä väärin — kuten kaikki hänen kaltaisensa, on hänkin pohjaltaan pelkuriraukka.»
Sitten tuli iso aalto aavistamatta heti toisen, pienemmän kintereillä. Theriere ei osannut varoa sitä; se paiskasi hänet kannelle, kiidätti häntä kolhien ja murjoen kannen yli ja sinkosi hänet vertavuotavana ja huumautuneena valuaukkoon.
Seuraava aalto heittäisi hänet laidan yli.
Vapautuneina valvonnasta työntyivät jäljelläolevat miehet toisiaan tuuppien kajuuttaan — vain sakilainen jäi ulkopuolelle, tuijottaen ensin pitkänään viruvaan perämieheen ja sitten kajuutan avonaiseen luukkuun.
Jos joku olisi tarkkaillut Byrneä, niin hän todennäköisesti olisi luullut, että miehen mieli oli hämmennyksissä sekavasta ajattelusta ja pelosta, mutta asianlaita ei ollut sinne päinkään. Billy odotteli nähdäkseen, tointuisiko perämies kylliksi kyetäkseen palaamaan kannen poikki, ennenkuin seuraava aalto vyöryisi aluksen ylitse. Se oli hyvin mielenkiintoista — hän aprikoi, minkähänlaisen vedon O’Leary olisi suostunut lyömään siitä.
Seuraavalla hetkellä olisi aalto kannella. Billy vilkaisi avoimeen luukkuun. Se ei millään ehdolla sopinut — kajuuttaan tulvahtaisi vettä tonnimääriä, jos luukku olisi auki seuraavan aallon tullessa. Billy sulki sen.