»Larry», puhui tyttö, »tiedän kaikki — tunnen koko osallisuutesi tähän vehkeeseen. Jos sinulla on hiventäkään kunniantuntoa ja miehuutta jäljellä, niin teet vähäisen voitavasi sovittaaksesi minulle ja isälleni tekemäsi vääryyden. Et ikinä saa minua vaimoksesi. Vakuutan sinulle kunniasanalla, että surmaan itseni, jollen muulla tavoin voi tehdä sensuuntaisia aikeitasi tyhjiksi. Ja kun et niin ollen voi saada omaisuuttani käsiisi, niin on sinun mielestäni parasta koettaa pelastaa minut tästä kauheasta asemasta, johon ahneutesi on minut syössyt. Voit alkaa heti, Larry, siirtymällä toiselle puolelle ja tarjoutumalla herra Therieren käytettäväksi. Hän on luvannut auttaa ja suojella minua.»
Miehen kaulalle ja kasvoille levisi tumma puna. Hän ei vilkaissutkaan tyttöön, jolle hän oli tehnyt niin katkeraa vääryyttä, ja ei olisi kuolemakseenkaan voinut kohdata Barbaran katsetta. Hitaasti hän kääntyi ja meni Therieren luokse silmät maahan luotuina.
Ward oivalsi heti tapahtuneen käänteen ja tajusi, että se antoi ylivoiman Therierelle, jonka käytettävissä nyt oli kaksi revolveria ja yhdeksän miestä, kun taas heidän puolellaan oli kaksi revolveria ja seitsemän miestä.
Hänestä oli myöskin ilmeistä, että tyttö luonnollisesti kallistuisi toiselle puolelle, koska hänen vanha tuttavansa Divine oli liittynyt sinne; eikä myöskään neiti Hardingin ja Therieren välinen, yhä läheisemmäksi muuttunut seurustelu ollut jäänyt häneltä huomaamatta.
Ward tiesi Simmsin auttamattomaksi pelkuriksi, eikä hän itsekään ollut kovin kärkäs ryhtymään mieskohtaiseen käsikähmään, joka välttämättömästi olisi välittömänä seurauksena, jos hän puolestaan koettaisi säilyttää Simmsin arvovaltaa tai vaatia tyttöä heidän huostaansa.
Kavalat juonittelut olivat enemmän Wardin mielen mukaisia, ja niinpä hän ehättikin kerkeästi muuttamaan sotasuunnitelmaansa, niin pian kun kävi ilmeiseksi, että Divine oli päättänyt tukea vastustusryhmää.
»Minun mielestäni», sanoi hän kohdistamatta huomautustaan kenellekään erikoisesti, »olemme kaikki olleet liian hätäisiä tässä asiassa, sillä olemme olleet kuumenneita kestämiemme kokemusten jännityksestä. Kun niin ollen otetaan huomioon, että herra Theriere todella teki parhaansa pelastaakseen laivan ja että me kaikki olemme suunnattoman onnellisia selviydyttyämme haaksirikosta hengissä, tuntuu minusta, että meidän pitäisi antaa menneen olla mennyttä — ainakin toistaiseksi ja ponnistaa kaikki voimamme korjataksemme hylystä, mitä voimme, etsiä raikasta vettä, leiriytyä ja järjestää olomme mahdollisimman mukavaksi kinastelematta ja jupakoimatta keskenämme.»
»Tehkää mielenne mukaan!» tokaisi Theriere. »Meistä se on aivan samantekevää.» Se seikka, että hän käytti monikon ensimmäisen persoonan pronominia, tuntui lopullisesti vahvistavan hänen ryhmänsä esiintymisen erillisenä, jyrkästi rajoitettuna puolueena.
Simmsillä, joka oli vuosikausien kokemuksen nojalla oppinut tuntemaan ovelan perämiehensä, oli tapana tyytyä kaikkiin Wardin esityksiin, vaikka hänellä ei ollutkaan kylliksi järkeä aina käsittääkseen, mihin Wardin ehdotukset tähtäsivät. Nytkin hän senvuoksi nyökkäsi hyväksyvänsä Kierosilmän puheen varmana siitä, että mitä hyvänsä Wardin mielessä lieneekin ollut, se todennäköisesti edistäisi laivuri Simmsin etuja paremmin kuin joku laivuri Simmsin oma harkitsematon toimenpide.
»Jos», jatkoi Ward, »annamme kahden teikäläisen ja kahden meikäläisen herra Divinen johdolla kiivetä poukaman perällä kohoaville kallioille etsimään vettä ja leiripaikkaa, niin on meillä muilla yllin kyllin tekemistä pelastustyössä.»