Hänellä ei ollut rahaa, mutta ne menetelmät, jotka kotipuolessa olivat niin useasti täyttäneet hänen tarpeensa, kelpasivat kai samaan tarkoitukseen täälläkin.
Outona 'Friscon' oloille ei Billy tiennyt, missä parhaiten työskennellä. Mutta sattumalta osuessaan kadulle, jonka varrella oli useita ilmeisesti merenkulkijoiden suosimia kapakoita, tunsi hän mielensä kirkastuvan. Mikä saattoi hänelle soveltua mukavammin kuin päihtynyt merimies?
Hän pistäytyi erääseen kapakkaan ja seisoi katsellen kortinpeluuta, tai ainakin hän näytti kohdistaneen huomionsa siihen. Todellisesti hänen silmänsä vaanivat valppaina, tähystellen ympäri huonetta, missä vain joku maksoi laskunsa, jotta ilmaantuisi lihava lompakko esille.
Huolellista tarkkailua palkitsikin pian näky, joka täytti hänen mielensä hartaalla halulla.
Otollinen mies istui pöydän ääressä vähän matkaa Billystä. Hänen seurassaan oli kaksi muuta. Maksaessaan täysinäisestä lompakostaan tarjoilijalle hän vilkaisi Billyyn ja kohtasi hänen katseensa.
Humalaisesti hymyillen hän viittasi sakilaista yhtymään heihin. Billy tunsi kohtalon ylenmäärin suopeaksi eikä siekaillut noudattaa kutsua. Seuraavana hetkenä hän istui noiden kolmen merimiehen pöydässä ja oli tilannut napauksen.
Vieras, joka oli huomattavassa määrin kierosilmäinen, oli hyvin aulis kestitsijä. Hän tuskin odotti, että Billy ennätti lasin tyhjentää, kun jo tilasi toisen, ja kun Billy oli kerran hetkeksi poistunut pöydästä, tapasi hän palatessaan jälleen lasillisen valmiina — hänen isäntänsä oli sillävälin kaatanut sen hänelle.
Se viimeinen sekoitus toimitti asian.
TOINEN LUKU
Kuunaripriki »Halfmoon»