Fembeni tarttui hänen käteensä ja kuljetti häntä eteenpäin.
Hän sanoi muutamia sanoja vastatulleille murteella, jota tyttö ei ymmärtänyt. Vaihdettiin muutamia kysymyksiä, ja sitten joukko kulki edelleen.
Maaperä tytön jalkojen alla tuli pehmeäksi ja kosteaksi. Joskus vettä oli nilkkoihin asti. Miesten johtaja löysi tien erehtymättä, joskus kulkien puoli ympyrässä, joskus kääntyen suorassa kulmassa, joskus pyörähdellen sinne tänne, kunnes tyttö ei enää ollut lainkaan selvillä suunnasta.
Hänen jalkansa olivat kuin lyijyä, hänen päänsä oli sekaisin, ja hänestä tuntui, kuin hän olisi juuri pyörtymäisillään, kun joukko äkkiä tuli kuivalle maalle.
Muutamia minuutteja myöhemmin he tulivat kyläpahaiseen, jonka rikolliset olivat itselleen rakentaneet.
Tuli paloi, ja sen loistetta estivät majat, jotka oli rakennettu ympyrään.
Tytölle osoitettiin maja, ja hänet työnnettiin sisälle.
Pian sen jälkeen eräs nainen toi hänelle kulhollisen keitettyä kalaa ja hiukan vettä.
Murteellisella isisin kielellään hän pyysi naista jäämään luoksensa, mutta tämä oli nähtävästikin ngombilaisia eikä ymmärtänyt.
Hetkistä myöhemmin hän oli yksin.