Sanders lähti oikotietä »Zairelle».
Se oli pieni polku, joka kulki korkean, tiheän norsuruohon läpi.
— Herra, sanoi Toloni pysähtyen polun suulla, — tämä ei ole sopiva tie sinun suuruudellesi, sillä polulla on vettä ja kosteikossa elää paljon käärmeitä.
— Tämä on tieni, sanoi Sanders lyhyesti.
Akasavan kuningas arveli, ennen kuin läksi kulkemaan polkua.
Se oli, niin kuin hän oli sanonut, epämiellyttävä tie, sillä sateet olivat olleet hyvin ankarat, ja paikoin oli polulla nilkkoihin asti liejua.
Sanders aikoi jo luopua päähänpistostaan, kun hän puolitiessä rantaan tuli paikalle, jossa maata oli äskettäin kaivettu ja siihen oli luotu kumpu.
— Kuka on haudattu tähän? kysyi hän.
Kuningas katsoi häneen kiinteästi.
— Muuan Karama, vastasi hän.