Hän tuli kuuden neuvonantajansa luo, jotka odottivat kärsimättöminä metsäpolun varrella.
— Kaikki on kuin pitääkin, sanoi hän. — Tilagi on puhunut totta, sillä krokotiili ui rannasta rantaan, ja Akasavan päivä on tullut.
Hän kulki toisten edellä nukkuvaan kaupunkiin ja meni omaan majaansa. Se oli hänen määräyksestään tyhjä. Tuli kyti majan keskellä, ja hänen nahkavuoteensa oli valmiina sängyntapaisella jalustalla.
Hän meni jälleen ulos.
— Lähetä Tilagi luokseni, sanoi hän odottavalle päämiehelle.
Kun vanhus tuli, ryppyinen vanha mies, joka käveli työläästi keppiin nojaten, Toloni kutsui hänet majaansa.
— Isä, sanoi hän, — täydenkuun aikana, kun vesi oli korkealla, näin mustan krokotiilin jättävän paikkansa Isisin rannalla, ja se ui rannasta rantaan, niin kuin olit sanonut.
Vanhus nyökäytti päätään mitään puhumatta.
— Kaikki tämä on minun suunnitelmilleni suosiollista, sanoi kuningas, — ja kaikki tapahtuu sinun puheesi mukaan.
— Olet suuri kuningas, kähisi vanhus. — Tässä maassa ei koskaan ole ollut niin suurta kuningasta, sillä sinulla on valkeiden miesten muisti, ja sinä olet suurempi kuin Sandi. Akasavan muut kuninkaat ovat olleet hulluja ja kuolivat hulluina eräässä suuressa puussa Sandin pantua nuoran heidän kaulaansa; mutta heillä oli mustan miehen aivot.