Hän ei nähnyt mitään muuta kuin tiilenvärisiksi päivettyneet kasvot, kaksi vakavaa, harmaata silmää, jotka ympäristössään näyttivät melkein sinisiltä.
Hän näki laihat kasvot, ohuen, suoran nenän, voimakkaat leukaluut ja melkein paljaan pään.
— Mitä minun pitäisi nähdä? kysyi hän.
— Harmaita hiuksia, sanoi Sanders hymyillen.
Tyttö rypisti kulmiaan viehättävän hämmentyneenä.
— On vaikeata nähdä minkäänlaisia hiuksia, tunnusti hän. — Mutta tahdotteko kääntää päätänne hiukan? Niin näen todellakin jotakin, joka voisi olla harmaata.
— Ne ovat kyllin harmaita, sanoi Sanders hiukan hymyillen. Hän oli tytön seurassa tuttavallisempi kuin oli kenenkään muun valkoihoisen naisen seurassa koskaan ollut.
— Ja mitä ne sitten merkitsevät? kysyi tyttö.
— Huolia — teistä, sanoi Sanders. — Hyvä Jumala! Ettekö ole saanut tarpeeksenne näistä ihmisistä? Minusta tuntuu kuin kuluttaisin puolet aikaani kulkien edestakaisin jokea vartioiden, etteivät he pääse syömään teitä. Ei voida rakentaa hiekalle, mutta te aiotte perustaa silkalle vedelle.
— Tarkoitatteko, että uskonnollisella opetuksella pitää olla pohjanaan jokin sivistysmäärä? kysyi tyttö hiljaa.