Sanders huokasi väsyneesti.
— Sellaista tapahtuu muissakin maissa, sanoi hän, — ja kansat pitävät neuvotteluja, juuri kuin sinä nyt, Mkema. Mutta minä en tiedä keinoa, millä siitä päästä.
Hän tarkasti kaupungin, sai kaksi suullista tiedonantoa, joista toinen koski valtion omaisuutta kähveltäneen vangin vapauttamista (juuri mainitun alasimen), ja toinen naimiskaupan purkautumista, jonka hän vahvisti. Hän jäi kaupunkiin pitäen illan viileydessä palaverin, jonka aikana hän muistutti asukkaille uimataidon tarpeellisuutta.
— Kaksikymmentä miestä on hukkunut, sanoi hän, — eikä vieläkään ole läksyä opittu. Minä sanon teille, että joko te tykkänään pysytte poissa vesiltä tai opitte vedessäkävelemisen taidon niinkuin isisiläiset ja ochorilaiset ja akasavalaiset.
Päivällisen jälkeen samana iltana, kun hän vielä oli pohtinut asiaa, hän jälleen haetti luokseen päämiehen.
— Oi, päällikkö, sanoi hän, — olen ajatellut tätä keihäsasiaa. Sillä minusta tuntuu, että Likilivi taitavanakaan ei voi valmistaa niin paljon keihäitä kuin sinä otaksut.
— Herra, puhun totta, sanoi mies varmana.
— Mutta tämän seudun ihmiset ovat metsästäjiä, sanoi Sanders hämmästyneenä.
— Herra, sanoi päällikkö painokkaasti, — vaikka koko maailma tarvitsisi keihäitä, niin Likilivi voisi toimittaa ne.
Se oli liioittelua, mutta Sanders sivuutti sen. Hän lähetti miehen pois ja istuutui pohtimaan asiaa.