— Herra, sanoi hän, — minä olen pienen kansan pieni päällikkö. He eivät ole minun heimoani, mutta kuitenkin hallitsen heitä viisaasti. Olen tehnyt heistä taistelevan kansan, kun he olivat naisia.
Sanders nyökkäsi.
— Se on totta; ja ellei niin olisi, olisin passittanut sinut aikoja sitten. Sen tiedät. Myöskin sen, että olen sinulle kiitollinen eräistä seikoista.
— Herra, sanoi Bosambo vakavana, — en ole suosion kerjäläinen, sillä olen, niin kuin tiedät, kristitty ja tunnen pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin sekä muita pyhimyksiä, joiden nimet olen unohtanut. Mutta minä olen parempi mies kuin kaikki nämä päälliköt ja haluan päästä kuninkaaksi.
— Kuinka? kysyi hämmästynyt Sanders.
— Kuninkaaksi, herra, sanoi Bosambo häpeilemättä, — sillä minut on luotu kuninkaaksi, ja eräs poppamies krulaisten maassa ennusti, että minä tulen hallitsemaan suuria maita.
— Et tällä puolen taivaan, sanoi Sanders kuivasti. Hän ei lausunut »taivaan», vaan sivuutti sen.
Bosambo epäröi.
— Ochori on pieni paikka ja ochorilaiset pieni kansa, — sanoi hän puolittain itsekseen, — ja minun naapurinani asuu Mlaka, joka hallitsee kolme kertaa niin suurta ja rikasta aluetta.
Sanders maiskautti huuliaan kärsimättömästi, mutta sitten asian huvittavuus tempaisi hänet valtoihinsa.