Vaipan alta, joka oli hänen hartioillaan, hän otti pienen nahkarasian. Siitä hän otti pienen paketin. Se oli kuin lyhyt keppi. Hitaasti hän avasi kankaasta tehdyn, taidokkaan käärön, jolloin hänelle jäi käteen kolme puukuppia. Muodoltaan ne olivat kuin vaakakupit, kooltaan kuin isot sormustimet.
Ne olivat veistetyt hyvästä puusta ja tavattoman ohuet. Ne olivat sisäkkäin hänen avatessaan käärön, mutta sitten hän erotti ne hitaasti ja merkitsevästi.
Käskystä eräs mies toi majasta jakkaran ja asetti sen hänen eteensä.
Sille hän levitti kangaspalan ja asetti kupit suu alaspäin. Yhdestä hän otti pienen, kopaalista ja kamferttipuusta tehdyn punaisen pallon.
Innokkaasti uteliaat päälliköt tarkastelivat häntä.
— Nämä Sandi antoi minulle, sanoi Bosambo, — jotta voisin hauskasti kuluttaa sateiset päiväni. Näillä pelaan päämiesten! kanssa.
— Herra Bosambo, kysyi Mlaka, — kuinka sinä pelaat?
Bosambo katsoi helottavalle taivaalle ja pudisti päätänsä pahoitellen.
— Tämä peli ei ole sinua varten, Mlaka, sanoi hän viitaten taivaaseen. — Se sopii vain sellaisille, joilla on terävä silmä; sitä paitsi se on kristittyjen peli.
Isisiläiset ovat ylpeitä silmänsä tarkkuudesta. Joen sananparsi sanoo:
»Ngombi kuulee, busmanni maistaa, isisi näkee, ochori juoksee.»