— Salli minun nähdä, mitä en näe, sanoi Mlaka, ja hieman halveksivasti
Bosambo laski punaisen pallon jakkaralle kupin taakse.
— Tarkkaa sitten, Mlaka! Panen pallon tämän kupin alle ja siirrän kuppia…
Hyvin hitaasti hän siirsi kuppeja.
— En ole nähnyt mokomaa peliä, sanoi Mlaka ylenkatseellisesti.
— Se on kuitenkin peli, josta minä ja kirkassilmäiset mieheni pidämme, sanoi Bosambo, — sillä me veikkaamme jonkin määrän putkia suolaa vastaan, ettei toinen voi seurata katseillaan punaista palloa.
Pikku Isisin päällikkö tiesi, missä punainen pallo oli, koska sitä kätkevän kupin laidassa oli pieni kolo.
— Herra Bosambo, sanoi hän lainaten sananpartta, — vain rotta tulee syömään ja viipyy kuolemaansa asti — mutta ellen istuisi sinun majasi varjossa, niin veisin sinulta jok'ainoan putken.
— Nukusa on pieni eläin, mutta sillä on julma ääni, virkkoi Bosambo antaen sanan sanasta, – ja minä panen veikkaa, ettet sinä tiedä, missä pallo on.
Mlaka kumartui eteenpäin.
— Panen sotilaitteni keihäät Ochorin keihäitä vastaan, sanoi hän.