Bosambo nyökkäsi.
— Pääni kautta, sanoi hän.
Mlaka ojensi kätensä ja nosti kuppia, mutta pallo ei ollut siellä. Se oli viereisen kupin alla, kuten Bosambo osoitti.
Mlakan silmät levisivät.
— Minä en ole sokea, sanoi hän lujasti, — ja sinun kielesi muistuttaa kuivien tikkujen palamista — krak, krak, krak!
Bosambo otti loukkauksen vastaan tyynesti.
— Silmästä se riippuu, sanoi hän hämäävästi, — me ochorilaiset olemme tarkkasilmäisiä.
Mlaka nielaisi loukkaavan sanan.
— Minulla on kotona kymmenen säkkiä suolaa, sanoi hän lyhyesti, — ja minä panen suolani niitä keihäitä vastaan, jotka voitit.
— Sydämeni ja elämäni kautta, sanoi Bosambo ja pani pallon kupin alle.