Ja ochorilaiset, pelkureita sydämestään, katselivat tätä pikku joukkoa pelko mielessään.

He seisoivat vaiti, nämä voimalliset, vaiteliaat soturit, kunnes yhdestä sanasta marssivat majoille, joissa Bosambon vieraat olivat maanneet. Siinä he odottivat. Tomba saapui paikalle ja katseli pelokkaasti aseistettua joukkoa.

— Tomba, virkkoi Bosambo lempeästi, — sanoitko hyvästit Vuohen herroille?

— Tein sen, päällikkö, sanoi Tomba.

— Syleillen heitä, niin kuin Vuohien tapa on? kysyi Bosambo vielä lempeämmin.

— Herra, sen tein.

Bosambo nyökkäsi.

— Mene tuohon majaan, oi Tomba, suuri Vuohi ja Vuohien syleilijä.

Tomba epäröi ja käveli sitten hitaasti lähimpään majaan.

Ovella hän kääntyi puoliksi.