— Hänet sinä tapat, sanoi Mackiney arabiaksi, — sillä minä en tiedä, miten paljon hän arvaa.
-— Hän arvaa liiaksi, sanoi päämies, — sillä hän sanoo, että sinä et ole arabialainen, vaan valkoihoinen.
— Sinä et saa tuhlata aikaa, virkahti Mackiney lyhyesti.
Hän istui odottaen tulen ääressä, jonka he olivat virittäneet. Pian hän kuuli kahinaa, ja päätään kääntäessään hän näki joukon miehiä ja oli kuulevinaan kuin miehen karjuvan kasvoille asetetun vaatteen läpi.
Joukko painui sekavana ryhmänä metsään ja hävisi yön pimeyteen.
Heti se tuli takaisin miehet naureskellen keskenään. Mwafamban serkku, joka oli mennyt heidän matkassaan, ei palannut.
— Aika on tullut, sanoi päämies. — Kahden tunnin kuluttua kuu nousee.
Nopeasti tulet sammutettiin ja keittoastiat työnnettiin suuren kanootin keulaan, ja ääneti, vain melojen loiskahdellessa, he liukuivat joen yli.
Kanootti laski rantaan parin sadan jaardin päähän lähetysasemalta, lähelle pensasryteikköä.
Siitä oli polulle muutamia askelia.