Yhdessä rivissä, valkeaviittainen arabialainen etunenässä, joukko hiipi mutkaista polkua. Molemmilla puolin kohosivat korkeat puut, ja yölinnun ääntä lukuunottamatta ei kuulunut hisaustakaan.
Metsä loppui äkkiä. Heidän edessään oli pieni aukeama ja sen keskessä lähetysaseman tumma maja.
— Allah suokoon meille siunauksensa, huokasi Mackiney ja astui askelen eteenpäin.
Maasta, melkein hänen jalkojensa juuresta, kohosi tumma olento.
— Kuka kulkee yössä? kysyi varjo.
— Piru vieköön! kirosi Mackiney englanniksi.
Olento liikahti vähän.
— Herra, sanoi se, — tuo on valkean miehen puhetta, mutta kuitenkin olet puettu kuin arabialainen.
Mackiney sai malttinsa takaisin.
— Mies, kuka oletkin, astu syrjään, sillä minulla on asiaa jumalanaiselle.