— Tiedän, sanoi Sanders.
Tyttö ei voinut odottaa aamiaista. Postihöyry tuli satamaan ja lähetti purtensa rantaan. Sanders valvoi hänen matkatavarainsa lastaamista, otti postin toiselta perämieheltä ja tuli sitten sanomaan hyvästejä tytölle.
— Ette ole toivottanut minulle — onnea, sanoi tyttö.
Hänen silmiensä sisimmässä näkyi rauhaton omatunto, sillä hän oli nainen ja oli ollut Sandersin seurassa lähes tunnin, ja naiset näkevät asian tunnissa.
— Toivotan teille parhainta onnea, sanoi Sanders sydämmellisesti ja puristi tytön kättä niin, että tämä vavahti.
Tyttö oli astumassa purteen, kun kääntyi Sandersiin.
— Olen usein ihmetellyt…, aloitti hän, mutta vaikeni.
— Niin?
— Se on tunkeilevaista, sanoi tyttö nopeasti, — mutta olen joskus ihmetellyt ja ihmettelen nyt sitä enemmän, kun oma onneni antaa siihen enemmän aihetta — miksi ette ole mennyt naimisiin?
Sanders hymyili omaa vaisua hymyään.