Se oli arabiaa, ja komissaari luki sitä eräällä lailla liikuttuneena.
Abdul Asraelilta, Jumalan, yhden, totisen, hyvän ja laupiaan, palvelijalta. Vääräuskoiselle Sandersille, jota Jumala varjelkoon ja johtakoon oikealle tielle.
Rauha olkoon huoneellesi. Tämä on kirjoitettu Ramazinia seuraavan kolmannen viikon neljäntenä päivänä.
Menen veljieni luo, jotka asuvat suuren joen putouksien takana. Sen vuoksi rukoilen sinua: maksa näille ihmisille kaikki, mitä olen heiltä ottanut.
Sanders luki sen uudelleen.
Jos Abdul kulkisi Ochorin ohi kulkevaa jokea myöten, joka kääntyy jyrkästi Bamburiutan yli, hän pääsisi arabialaissiirtoloille, jotka olivat Sandersin määräysvallan ulkopuolella, hyvissä ajoin. Sitä paitsi hän olisi Sandersin saavuttamattomissa, sillä »Zaire» kulki puolitoista syltä syvässä, kun riutalla oli tuskin puoli syltä vettä.
— Sanoiko tämä arabialainen, minne hän oli menossa? kysyi Sanders.
Vanhus nyökkäsi.
— Hän meni Ochorin kautta, herra, sanoi hän, ja Sanders noitui. — Ja hän kysyi, millaista väkeä ochorilaiset ovat.
— Ja mitä sinä sanoit? kysyi Sanders huvittuneena.