— Herra päällikkö, sanoi Bosambo vakavasti, — ei yksikään ihminen voi puhua sellaisista suurista ja korkeista asioista viisaammin kuin minä, Bosambo, sillä olen nähnyt ihmeellisiä asioita ja tunnen maailman kolkasta kolkkaan. Sillä minä olen käynyt kaukana, aina maailman laidalla asti, josta tullaan helvettiin, ja olen nähnyt sellaisia leopardeja, jotka joivat koko joen kuiviin ja söivät hämmästyttävän pitkiä ja paksuja puita.
— Ko-ko, sanoivat päällikön hämmästyneet neuvonantajat, jotka seisoivat hänen rinnallaan; ja Sekedimikin ihmetteli.
— Tulen nyt luoksesi, sanoi Bosambo, — ja tuon iloisen uutisen, sillä nuoret mieheni ovat vanginneet Msimba Msamban, Vihreän, ja ovat kantaneet hänet Ochorin maahan.
Tämän hän sanoi dramaattisin elein ja havaitsi tyytyväisenä saavuttaneensa menestystä.
— Sidoimme Vihreän, jatkoi hän, — Ngombin kahleilla ja panimme puunrungon hänen suuhunsa vaimentaaksemme hänen hirveää karjumistaan. Saimme hänet kiinni kaivamalla niin suuren norsunkuopan, että vain tarkkasilmäisimmät miehet voivat nähdä sen pohjan, ja niin laajan, ettei kukaan saanut huutoaan sen yli kuultaviin. Ja veimme hänet Ochoriin sadalla kanootilla.
Sekedimi istui suu ammollaan.
— Vihreän? kysyi hän jännityksissään.
— Vihreän, sanoi Bosambo nyökäyttäen päätään. — Ja liitimme yhteen neljä kilpeä, samanlaisia kuin minulla on mukanani, ja panimme sellaiset hänen kummallekin silmälleen, jottei hän näkisi, mitä tietä veimme hänet pois Akasavasta.
Vallitsi pitkä hiljaisuus.
— Tuntuu, sanoi Sekedimi hetken kuluttua, — että olet tehnyt ihmeen, sillä olet vienyt paholaisen keskuudestamme. Mutta ochorilaiset tulevat surullisiksi, sillä se kirous, jonka olet meiltä ottanut, tulee sinun kansallesi, ja pian he nousevat sinua vastaan.