— I-wa, mutisivat hänen neuvonantajansa nyökäten päätään viisaasti. — Ochorilaiset nousevat päällikköään vastaan, sillä hän on päästänyt paholaisen heidän keskuuteensa.
Bosambo nousi, sillä yö oli lähellä ja hän halusi alkaa paluumatkan.
— Ochorilaiset ovat hyvin ylpeitä, sanoi hän. — Heillä ei ole koskaan ollut suurta paholaista ennen tätä. Isisiläisillä, akasavalaisilla, ngombilaisilla, bushmanneilla, bomongolaisilla, pikkuisisiläisillä, boungandilaisilla — kaikilla näillä heimoilla on ollut monenlaisia paholaisia, mutta ochorilaisilla ei ole ollut yhtään, ja he olivat pahoillaan.
Nyt heidän vatsansa on täynnä ylpeyttä, sillä Msimba Msamba, Vihreä, on heidän keskuudessaan ja raivoaa metsässä, johon hänet laskimme, kauhealla tavalla.
Hän jätti akasavalaiset miettimään ja lähti liikkeelle pitkin polveilevaa jokea.
Samana yönä Akasavan päällikkö kutsui kokoon päämiehensä, vanhimpansa, tärkeimmät sotilaansa ja kaikki huomattavat miehet.
Lokalin terävä ääni kutsui ulkokylien päälliköitä ja heidän vanhimpia miehiään. Yön neljännestä tunnista päivänkoiton edelliseen tuntiin kesti palaver.
— Oi päälliköt ja miehet, sanoi Sekedimi, — olen kutsunut teidät koolle tärkeän tapahtuman vuoksi. Sillä Msimba Msamba, joka maailman alusta alkaen on ollut akasavalaisten oma paholainen, ei enää ole meidän. Ochorin Bosambo on vanginnut hänet ja vienyt hänet pois.
— Tämä on tosi häpeä, sanoi eräs vanha mies, — sillä Msimba Msamba on meidän oma paholaisemme, ja Bosambo on ilkeydessään varastanut sen, mikä ei ole hänen.
— Samoin ajattelen minä, sanoi Sekedimi. — Mennään Sandin luo, joka istuu oikeutta Ngombin rajoilla, ja hän antaa meille kirjan.