— Kuka tietää? sanoi Bosambo.
Hän otti pullon esiin. Se oli pieni nelikulmainen pullo, jollaisissa on laittomasti takamaihin tuotua viinaa.
— Tämän minä otan, sanoi Tambeli. Hän ojensi kätensä ja väänsi pullon toisen hervottomasta kädestä. — Miehet, jotka juovat, puhuvat liiaksi, eikä sinun tule puhua, Bosambo, ennen kuin monta jokea on meidän ja Sandin sotilaiden välillä.
Hän otti puukorkin pois suulta.
— Ja, sanoi hän, — pitkä aika on kulunut siitä, kun sain viinaa.
Hän viittasi varjossa oleville tovereilleen.
— Nämä ovat minun veljiäni, sanoi hän, — ja sinun, sen vuoksi salli
Rannikon valkeiden miesten tapaan meidän juoda sinun onneksesi.
Hän kohotti pullon ja joi, ja ojensi sen lähimmälle miehelle. Mies toisensa jälkeen he ottivat pitkän kulauksen, sitten pullo tuli Bosambolle.
— Sano, kuoliko Sandi tuskiin? kysyi Tambeli.
— Hän kuoli rauhallisesti, sanoi Bosambo.